Jos katsotte aikaisempia postauksiani, huomaatte että Thin Lizzy on yksi kaikkien aikojen suosikkibändeistäni - sen levytykset vuosilta 1976-1979 ovat järjestään loistavia, mutta koko olemassaolonsa ajan se teki vähintään hyvää musiikkia. Alkutaival ei silti ollut ongelmaton; tämän, bändin kolmannen albumin jälkeen kesti vielä pari vuotta ja albumia ennen varsinaista läpimurtoa, ja itse asiassa Lissun ensimmäinen versio, trio jossa kitaroista vastasi Eric Bell, huipentui tähän albumiin, joka näin ollen ei ole sitä tunnetuinta "kitaravalli-Lizzyä". Toisaalta yhtyeen suurin voimavara oli laulaja-lauluntekijä Phil Lynott, jonka ääni ja runosuoni olivat kypsiä jo tätä levyä tehtäessä.
Jo ykkössivu on hieno - aloitus on repäisevä, luonnonsuojelusta (!) puhuva "Mama Nature Said" rokkaa ilmavasti, "The Hero And The Madman" on viimeinen Lissun alkuvuosien "proge-eepoksista" mutta toimii sinänsä, "Slow Blues" on kitaran ja laulun valituksen juhlaa vaikkakin ehkä hieman yitsevuotava tuskaisuudessaan (mutta teininä diggasin tätä), ja "The Rocker", tässä pitkänä versiona, on bändin jonkinlainen ohjelmajulistus ja ehkäpä laulajamme alter egon Johnnyn ensimmäinen käyntikortti. Vielä 70-luvulla hard rock saattoi olla sidoksissa perinteiseen rock´n´rolliin, ja niin tämäkin on paitsi raivoisa myös perinteisesti rokkaava esitys.
Toisaalta albumin kakkospuoli onkin sitten vielä täydempää asiaa. Nimikappale on yksi Thin Lizzyn ja musiikkihistorian parhaista hevin ja kelttiläisen maailman yhdistelmistä, joka kulkee kuin nummen yli laukkaava ratsuväki, "Gonna Creep Up On You" on ilkeästi rokkaava "perusbiisi", joita Phil Lynott taisi kirjoittaa unissaan, mutta joista monet muut saattoivat vain uneksia, ja kaksi muuta esitystä, "Little Girl In Bloom" ja "A Song For While I´m Away" esittelevät bändin romanttisempaa puolta. Viimeksimainittu on ehkä hieman sentimentaalisuuden rajan väärällä puolen jousineen kaikkineen - mutta kunnon rockiin kuuluu sekin, että astia joskus läikkyy.
Olen diggaillut tätä monipuolista, voimakasta mutta silti kepeää LP:tä alkuperäiskuosissaan teinistä asti, mutta 90-luvulla julkaistu CD-painos on bonuksineen - funkahtavat singelbiisit "Randolph´s Tango" ja "Black Boys On The Corner" sekä bändin ensimmäinen iso hitti, ikivihreä "Whiskey In The Jar" - vielä parempi paketti, joka maalaa jo tässä koko kuvan orkesterista sen 70-80-lukujen mahtivuosina.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
