maanantai 15. maaliskuuta 2010

88. Juice Leskinen Slam: Ajan henki (1981): Sanan säilää ja soiton riemua

Juice Leskinen on yksi niistä nimistä, joita ei voi sivuuttaa jos haluaa luodata kevyttä musiikkia esim. sadan erinomaisen levyn muodossa – joskin hänkin kuuluu niihin, jotka iloisesti sotkivat levyilleen kaikenlaista monipuolisuuden ja huumorin kukkiessa, ja niin hänen studioalbuminsa ovat usein kohtuullisen sekavia kokonaisuuksia, parin poikkeuksin.Nämä poikkeukset ovat minun mielestäni vuoden 1980 ”Tauko III” ja sitten sen seuraaja, tämä Slam-yhtyeen jäähyväislevy, joka kolahti minuun heti ilmestyessään ja on kolissut sen jälkeen.

Tämän levyn hyvät puolet ovat mm. Juicen laulu eli tässä jo kypsynyt, mutta ei vielä ryypätty ääni, soiton ja sovitusten sekä tuotannon toimivuus – mikä ei ole ollut mikään itsestäänselvyys hänen koko tuotantoaan kuunnellessa ja ruotiessa – ja ennen kaikkea ensiluokkaiset laulut. Tällä levyllä sekä rock että rallit, sekä vakavat että hauskat esitykset toimivat ja sanan säilä sivaltaa.

Ehkä kovin osasto ovat rockit; A-puolen ”Taivaan tuuliin”, ”Manserock” ja ”Myrkytyksen oireet” ja B-puolen ”Kone” ja ”Svengaa kuin hirviö” saattavat olla kovin koskaan yhdelle ja samalle suomalaiselle rocklevylle levytetty kvintetti, jossa on potkua ja särmää mutta samalla tunnetta. Toisaalta avausbiisi ”Mussolini perusdiini” on yksi Juicen korkeatasoisimmista tekstisuorituksista, ja kestää huumoriesitykseksi harvinaisen hyvin kulutusta, ja B-puolen ”Ekumeeninen jenkka” varmaan paras suomeksi ikinä levytetty jenkka, jonka riimit ovat täysin vastustamattomia.

Nimikappaleen tarina kuoliaaksinuijinnasta käänteisenä lottoarvontana on yksi huimimmista visioista Juicen katalogissa – joskin teatraalinen esitys on hieman ontuva – mutta levyn päättävä hymni ”Kuumaa tuhkaa” taas Juicen vakavanpuoleisemman tuotannon unohdettu helmi, kuusiminuuttinen balladi joka kasvaa varsin vakuuttaviin mittoihin. Itse asiassa tämän levyn kaikkein vaikuttavin osa ovat tekstit, jotka osuvat kohteisiinsa tyylilajista huolimatta; aina ei edes Juice siihen pystynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti