tiistai 2. heinäkuuta 2013

210. Queen: Sheer Heart Attack (1974): Tästä se lähti

Queen teki 1970-luvulla pitkän rivin komeita levyjä, joilla yhdistyivät monipuolisuus, jyrääminen, teatraalisuus, hyräiltävyys ja ties mitä, ja jotka vielä olivat kaupallisia menestyksiä ainakin "A Night At The Operasta" lähtien. Sitä edelsi tämä, bändin kolmas albumi, jolla yhtyeen taiteellinen visio ensimmäisen kerran puhkesi täyteen kukkaan.

Käytännössä se tarkoittaa ensinnäkin musiikillista monipuolisuutta: Bändin "hevipuolta" edustavat tyrmäävä aloitus "Brighton Rock" ja tuleva liveklassikko "Now I´m Here", kun taas "Tenement Funster" on oiva osoitus Roger Taylorin juurimusiikki-innostuksesta. "Lily Of The Valley" on klassinen pikku Mercury-pianoepisodi, kun taas lopetuskaksikko "She Makes Me" ja "In The Lap Of The Gods (Revisited)" ovat kunnon sytkärihymnejä. John Deaconin popkorvan kutittelun aloittaa "Misfire" jne. jne. Tällä levyllä ei ole sellaista yhtä täyden kympin laulua joka loistavuudessaan jättäisi kaikki muut varjoonsa, vaan mielestäni kymmenkunta kasi-ysitason esitystä, mikä on aika harvinainen saavutus.

Eli vaikka itse asiassa voisin kehua erikseen melkein jokaisen biisin, mutta tärkeämpää on todeta, että minua jo 70-luvulla ja yhä vieläkin viehättävät bändin monipuolisuus, Brian Mayn uniikki kitarointi, Freddie Mercuryn lauluääni, bändin stemmalaulu sekä se, että Brianilla ja etenkin Rogerillakin on hyvät lauluäänet - olisikohan kyseessä Beatlesin jälkeisen ajan paras "kakkosketju"? Ja vaikka ehkä jo Queen II-levyllä keksitty "levymuotti" kantoi läpi koko 70-luvun, pysyen aika lailla samanlaisena, se kestää kuuntelua nimenomaan koska sen idea oli monipuolisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti