Nuorena miehenä kuuntelin enimmäkseen 60-luvun brittipopbändejä, ja jossakin vaiheessa tuli mieleen myös se, että niiden tulkitsemien laulujen alkuperäisversiotkin voisivat olla mielenkiintoisia. Eli kun kerran tykkäsin esim. Beatlesin "Anna"-tulkinnasta, Gerry & Pacemakersin (ja monien muidenkin) "A Shot Of Rhythm & Bluesista", niin miltä ne olivat alun perin kuulostaneet? Kun minulle vielä valkeni, että Rauli Badding Somerjoen "Paras haihtua vaan" kuului samaan sarjaan, oli tämä levy miltei pakollinen hankinta kun se sitten eteeni sattui. Kannessa näkyy vieläkin olevan Fennican hintalappu; sikälikin tässä on oltu musiikin lähteillä.
Ja kyllähän Arthur Alexanderin omat versiot pitävät pintansa, ja tietenkin oli tätä kuunnellessa hauska huomata, että nämä biisejä lainanneet britit olivat missanneet hänen parhaat laulunsa. Esimerkiksi debyyttisinkku "Sally Sue Brown"/"The Girl That Radiates That Charm" on todella loistava kaksikko - varsinkin jälkimmäinen on loistava yhdistelmä sävellystä, sovitusta ja tulkintaa. "Old John Amos" on ovela jopa vähän kantrahtava esitys, joka jää soimaan päähän. Toki myös esim. tuo "Anna" on hyvä alkuperäisenäkin, samoin esim. tarttuvasti marssiva "Soldier Of Love" ja juurikin Gerry Marsdenin poppoon versioima "You´re The Reason".
Laulut ovat oikeastaan järjestänsä hyviä, soitossa ja sovituksissa on ensimäistä kertaa sitä kaikua, joka Otis Reddingin ja kumppaneiden myötä nousi listoille muutamia vuosia myöhemmin, ja minua miellyttää myös Arthurin ääni ja tapa, jolla hän laulaa välillä miltei todeten. Soulin saralla on myös kaikenlaista puhkujaa - ja toki oikein hyviäkin sellaisia - mutta ainakin joskus vähemmän on enemmän. Eikä tämä olisi keksi-ikäisen popnörtin rustaama teksti yli 50 vuotta sitten tehdyistä levytyksistä, ellen vielä kertoisi tämän olevan ajatonta kamaa.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti