maanantai 1. syyskuuta 2014

261. Nazareth: Greatest Hits (1972-1975): Hyvien kokoelmien tarpeellisuudesta

Kun nuoruudessani tutustuin raskaan rockin ihmeelliseen maailmaan - suurin piirtein samanaikaisesti kun vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen rupesi valtaamaan tilaa mielestäni ja ajankäytöstäni - totesin ns. voimaballadien olevan mainio tapa yhdistää nämä kaksi pyrkimystä varsinkin nuorisotansseissa puolenyön jälkeen. Ja ainakin kotipaikkakunnallani näiden hitaiden vetojen aatelia oli Nazarethin versio "Love Hurts"-biisistä. Kun samoihin aikoihin vielä päästin valloilleen sisäisen kokoelmamaakarini (nykyisin nimitys on soittolistanlaatija), oli selvää että piti hankkia sopiva Nazarethin levy jolta se löytyisi. Vaikka en sitä silloin tiennyt, tämä kappale ei alun perin ilmestynyt millään yhtyeen albumeista, vaan ainoastaan sinkkuna - ja niinpä päädyin levyhyllyn plarauksen jälkeen ostamaan tämän kokoelman, vaikka se olikin kansiltaan epäilyttävästi joululevyn näköinen.

Ja se olikin loppujen lopuksi hyvä liike - koska tämä levy on täyttä asiaa, kun taas useimmat kuulemani bändin albumit sisältävät myös aika yhdentekeviä esityksiä. Tämä bändin kuusi ensimmäistä albumia (tai oikeastaan neljä ekaa menestyslevyä) summaava 12 kappaleen kokonaisuus valaisee hyvin bändin vahvuuksia. Musiikki ulottuu jykevästä jyräyksestä ("Razamanaz") rullaavaan rockiin ("Shanghaid In Shanghai", "Bad Bad Boy", "Hair Of The Dog"), tunteellisempaan juurimenoon ("Broken Down Angel", "Woke Up This Morning") ja sitten tetysti tuohon slovariosastoon. "Love Hurts" on myös hyvä esimerkki bändin luovasta tavasta tehdä lainabiiseistä omiaan, niinkuin on myös Joni Mitchelliltä lainattu jäntevästi etenevä "This Flight Tonight".

Koska tämä on nimenomaan LP-ajan kokoelma, sen kaksitoista biisiä ja arviolta kolmen vartin kesto tekee siitä myös kuunneltavan kokonaisuuden. Nazarethin skaala ei ole niin leveä, että jaksaisin sitä tuntikaupalla, ja vaikka Dan McCafferty oikeastaan määrittelee skottilaisen raspikurkun paremmin kuin joku Rod Stewart, hänen äänenkäyttönsä kipeyttää vähitellen myös kuulihan kurkun. Tästä on kaiketi olemassa uudempia versioita, joilta löytyy lisää musiikkia, mutta minun hyllyssäni tämä on edustanut artistiaan uljaasti ja tekee sen edelleen. Hyvälle kokoelmalle on aina tarvetta, varsinkin jos bändi ei sittenkään kuulu kaikkein suurimpiin suosikkeihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti