58. Kojo: Lucky Street (1980): Suomalaisen juurimusiikin peruskivi

Joskus kauan sitten muistan harmitelleeni sitä, ettei Suomessa ollut ensimmäistäkään laulajaa, jonka englanninkieli olisi kestänyt levyttämistä. Ja nuorena poikana uskoin kauan myös jostakin Soundista lukemaani väitteeseen, että suomalaiset juurimusiikin soittajat olivat liian opistomaisia tai jotakin, koska musiikki ei useinkaan ns. svengannut. Ja tätä taustaa vasten Kojon enimmäiset albumit ja etenkin tämä kakkonen hämmensivät minua.

Koska minusta tämä soi hienosti, oli kyseessä sitten raaka rock & roll tai perinteinen hidas; koko amerikkalaisen rytmimusiikin skaala soi näissä lauluissa. Ja vaikka solistin mongerrus on välillä aika epäselvää, ei ilmaisun voimasta voi olla epäilystäkään. Tosin B-puolen ”new-orleansilaismarssin” ”Francoise”:n sanat voivat olla mitä vaan kyökkiranskaa...

Ja tämä on siis monipuolinen lätty. A-puolelta löytyy, tavanomaisen aloituskappaleen jälkeen, reggaeveto ”Sunny Southside (Of New Mexico)”, perinteinen balladi ”Cabin Song” – joka saattaa olla kaikkein paras Suomessa tehty illan viimeinen, rockrymistys ”De Soto Sweet”,joka pesee Hurriganesit näiden omalla takapihalla (kitarassa onkin mm. eräs edesmennyt hra Järvinen), sekä Spingsteenmäinen rockhymni ”Running Out Of Time”, kaikki ilmiselvää hittikamaa.

Kun B-puoleltakin löytyy vielä pari oikein hyvää esitystä, on lopputuloksena levy, joka kestää kulutusta. Harmikseni minulla on tämä vain vinyylinä, joten se saa olla aika lailla rauhassa levyhyllyssä, mutta sen teho ei vieläkään, pian 30 vuotta myöhemmin, ole laimennut yhtään; tämä on eräänlainen suomalaisen juurimusiikin peruskivi, joka on ja pysyy, vaikka itse solistin sen jälkeinentuotanto minun korvissani onkin ollut aika puolivillaista.