33. Ebba Forsberg: Been There (1998): Viileän Pohjolan popmusiikkia

Tämä levy maksoi aikanaan (markka-aikaan siis) kaksikymppiä erään vaasalaisen valokuvausliikkeen (!) hyvinvarustetussa levyhyllyssä – ja se tarttui plakkariin, koska Ebba Forsberg oli toiminut mm. taustalaulajana suosikkieni Peter LeMarcin ja Eldkvarnin levyillä, joiden yhteinen nimittäjä oli, että ne edustivat ns. pysyviä arvoja popmusiikissa (tai konservatismia, miten sen nyt ottaakaan)... hyviä sävellyksiä ja sanoituksia, oikeita soittimia ja kekseliäitä sovituksia, ja niinpä ajattelin tämän neidin oman levyn jatkavan samaa linjaa.

Enkä pettynyt. Tämä on ajatonta singer-songwriterkamaa kevyen ysäristetyssä kuosissa. Ebban laulu ja piano ovat etualalla, tempot useimmiten hitaita tai korkeintaan keskisellaisia; suoranaista rokkaamista ei kuulla, vaikka kitarakin kuuluu soitinvalikoimaan. Tekstimaailma on ikäänkuin melankolisen mietiskelevä; tämä on jotenkin surumielinen, mutta ei toivoton levy – tavallaan tämä edustaa sitä, mkitä blues minulle tarkoittaa; puhdistautumista ilmaisun kautta.

Tämä on kohtuullisen tasainen levy, olematta silti tasapaksu; varsinaisesti huonoja kappaleita ei ole, mutta muutama oikein hyvä nousee esiin, etupäässä hitaampia: ”Most Of All”, jossa äänijänteitä saa venyttää kunnolla – ja Ebban ääni kuuluu mielestäni niihin ”hauraisiin mutta voimakkaisiin”, jotka pystyvät koko skaalaan kuiskauksesta huutoon ilman että linja kärsii. Toinen kohokohta on päätösbiisi ”Didn´t Treat Me Right”, joka vispiläkomppeineen on kuin bluesklubin valomerkin ääniraita.

Suosikkikappaleeni on balladi sekin, ”Hold Me”, joka on oikein hyvä kiteytys tilanteesta, jossa esim. epäonnistuneen suhteen jälkeen mietitään mitä sitten tulee. Se olisi voinut olla megahitti, jos sen olisi esittänyt joku jo ennestään maailmankuulu laulajatar, mutta hyvä näin; kunnon popnörttinä tunnen tiettyä tyydytystä siitä, että minun suosikkini ovat harvojen herkkua.

Tässäkin tapauksessa olisi voinut käydä toisin – tämä levy poimittiin Madonnan Maverick-levymerkille ja julkaistiin kansainvälisesti myönteisten arvioiden siivittämänä, mutta ilmeisesti menekki ei kuitenkaan vastannut odotuksia, koska Ebba Forsbergin myöhemmät kaksi levyä on julkaistu Ruotsissa, viimeisin (2006) käsittääkseni jopa omakustanteena. Nekin ovat hyviä levyjä, mutta tämä vie kyllä potin minun kirjoissani. Viileän Pohjolan popmusiikkia, ikäänkuin valoisan mutta kylmän, kaihoisan kesäyön äänimaailma...