Riki Sorsa oli minulle vuosikausia jonkinlainen viihteen ja popin välillä hoippuva hybridi, jonka musiikkia ei oikein saanut sovitettua mihinkään lokeroon niin, että olisin voinut päättää, pitäisinkö siitä vai en – kunnes sitten hankin tämän levyn ja totesin, että hän onkin hyvä juuri siksi, että hänellä on paitsi hyvä ääni myös taju ja kyky sukkuloida eri musiikinlajien välillä niin, että lopputulos kuulostaa omanlaiseltaan – vaikka jo kappalevalikoimakin on yhdistelmä omia ja kaverien tekeleitä ja hyvällä maulla tehtyjä coverversioita.
Niinpä tältä levyltä voi kehua estottomasti ainakin neljä esitystä; ”Afrikan tähti” on hieman Davemainen ralli akustispohjaisine poljentoineen ja vetävine kertosäkeineen, ”Joki” taas kaihoisa folkahtava balladi joka panee Styxin originaalia ”Boat On The Riveriä” yhden paremmaksi, kun taas ”Haaveissa vainko oot mun” on samaten akustispohjainen uustulkinta miehen aikaisemmasta suurhitistä, ja ”Muuttohaukka” oikein toimiva suomennos Pugh Rogefeldtin klassisesta ”suomenruotsalaisten kansalaislaulusta” ”Aftonfalkenista”, joka on yksi parhaista tietämistäni kaihon tiivistelmistä. Ja sitten pitää erityisesti mainita ”Satiinisoulii”, joka on juuri sitä miltä kuulostaakin – eli täyteläinen soulballadi, jonka Riki tulkitsee tavalla ja tunteella, joka normaalisti ei onnistu näillä leveysasteilla. Hienoa musiikkia.
Vielä haluan tuoda esille koko levyä leimaavan pakottomuuden ja rentouden tunteen – juuri tuo akustispohjainen poljento, johon viittaa ilmeisesti bändin nimikin, joka on pinnistämättä jäntevä, ja tunteikas olematta imelä. Länsirannikon jenkkikamaa, joku ehkä sanoisi, eikä se tässä tapauksessa ole ollenkaan väärä tai huono määritelmä.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti