keskiviikko 26. tammikuuta 2011

117. The Ark: In Lust We Trust (2002): Enemmän kuin köyhän miehen Queen

The Ark ja sen laulaja Ola Salo taitavat olla ilmiöitä, jotka joko ihastuttavat että vihastuttavat (tai sitten tekevät molempia samanaikaisesti), ja minä kuulun siihen joukkoon, jotka pitävät heidän musikaalista soppaansa oikein maistuvana - ja huomattavan omalaatuisena ja ainutlaatuisena, vaikka yhteyksiä löytyykin esim. edesmenneen Freddie Mercuryn poppooseen. se taas johtuu osittain siitä, että Queen parhaimmillaan teki levyjä, joilla ei koskaan voinut olla varma siitä, miltä seuraava kappale kuulostaa.

Niinpä tämän levyn hyvään antiin kuuluu, hyvien ja omaperäisten tekstien, oivaltavan laulun, hyvien melodioiden tai ainakin niiden pätkien sekä sävykkään tuotannon lisäksi myös tietty ennalta-arvaamattomuus. Bändi liikkuu taitavasti hard rockin ja taidekouluballadien välissä, kattaen oikeastaan koko tuon skaalan. Minun henkilökohtaisia suosikkejani ovat kevyt mutta nopeatempoinen "Disease", jonka pateettinen mutta liikuttava tarina iskee suoraan suoneen, kaihoisa "I Wish I Was A Virgin", stadionrockmainen "Calleth You, Cometh I" sekä käsittääkseni homojen adoptio-oikeutta kommentoiva hymni "Father Of A Son", mutta muissakin lauluissa on mukavia koukkuja.

Miinuspuolelle pitänee kirjata tietty julistamisen perinne (liekö jotakin periruotsalaista?) sekä juuri nuo kerta toisensa jälkeen kuvioihin palaavat suuret tunteet, jotka eivät aina jätä tarpeeksi tilaa omalla ajattelulle tai vielä vähemmän oivaltamiselle, ja jotka tietenkin pitemmän päälle aiheuttavat tuotannollisia haasteita. Toisaalta Queenkään ei koskaan kavahtanut paatosta - päin vastoin saattoi hyvin kuvitella bändin velikultien vääntävän potikkoja kymppiin ihan silkasta shokeeraamisen halusta - joten hyvässä seurassa ollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti