137. Pepe Le Moko: Casbah (1987): Popmusiikkia luokkaa "muu, mikä"

Vinyylihyllyjä läpikäydessä löytyi tällainenkin orkesteri, joka 80-luvulla teki parikin aika mielenkiintoista poplevyä jotka oikeastaan olivat eräänlaista maailmanmusiikkia - tai ehkä paremminkin monipuolista viihdettä, jossa chanson kohtasi countryn, soulmusiikki sekoittui iskelmään, puhaltimet ja haitari soivat sulassa sovussa ja niin edelleen. Orkesteri taisi olla jonkinlainen "80-luvun turkulaisen popin All Stars", ainakin jos katsoo mitä sen jäsenet jälkeenpäin tekivät, ja soitto on kokonaisuutena varsin riemastuttavaa.

Parhaat kappaleet, kuten "Suru asuu täällä" ja "Askeleet yöhön", ovat jonkinlaista dramaattista popmusiikkia, jota ryydittävät juuri nuo torvet - mutta toisaalta tunnelmallisemmat numerot kuten "Viini varmaan" ja "Tämän yön" kasvavat kuunnellessa. Laulajat - etenkin Moko mutta myös Mamy - ovat tavallaan kokonaisuuden heikoin lenkki, viimeksimainittu tosin ainoastaan ässävikansa vuoksi, kun taas parasta antia on tyylilajien kirjo ja iloinen sekoittaminen sopaksi, joka on samalla kevyttä ja vilvoittavaa, maukasta ja porisevaa. Tuotanto kuulostaa toisinaan hieman ohuelta - mutta sekin voidaan nähdä vastavetona 80-luvun synteettisille konesoundeille.

Yksi tapa luokitella tätä yhtyettä ja levyä voisi ehkä olla se, että minkä tahansa yksittäisen kappaleen olisi ehkä joku toinen tehnyt paremmin oman tyylilajinsa ja soundinsa puitteissa - mutta en oikein keksi ketään muuta ainakaan tässä maassa, joka olisi aikaansaanut tällaisen sekoituksen "muuta, mitä", ei varsinkaan näin kauan sitten. Ja vielä tänäänkin tämä viihdyttää...