Jos tätä yhtyettä ei olisi, se pitäisi keksiä. Kun 1990-luvun alkupuolella Värttinän ja muiden uuden aallon etnobändien myöta saatoin laajentaa fanitustani kelttiläisestä kansanmusiikista myös oman maamme mansikoihin, jäin oikeastaan kaipaamaan vain sellaista artistia, joka ei olisi joko modernisti tuotettua kansanmusiikkia tai viululla vahvistettua poppia, vaan jotain siltä väliltä - ja Kämmärit taisi olla ensimmäinen bändi, joka todella osui tähän saumaan.
Seuraava ilonaihe oli bändin sointi. Urkuharmooni, huilu, viulu ja haitari istuvat saumattomasti perinteisen rocksetin lomaan - tai päinvastoin. Laulusolisteja on useampia, sekä mies- että naispuolisia, ja näin ollen stemmatkin toimivat. Kokonaisuuden äänikuva on miellyttävä - täyteläinen, mutta ilmava, ja sovitukselliset jipot luovat tälle albumille mukavan vaihtelevan tunnelman. Kun vielä ohjelmistokin on hyvä sekoitus omia originaaleja ja taiten valittuja lainoja, joko kansan- tai muita iskusävelmiä, ei voi kuin olla tyytyväinen.
Huippuhetkiä on useampia; "Onko sinun paperisi kastunnu" on reipas luenta vanhasta pohjalaisesta uhoavasta valituksesta, "Kysyt aina miksi" taas kunnon reissuralli ja "Miehen laulu" hieman poguehtava kelttiläismainen renkutus. Folkin haikeampaa puolta edustavat esim. "Minä sydämestäni rakastan" ja "Jos saapuisi laiva". Toisaalta koko levy on kovasti kuunneltava, eikä heikkoja hetkiä löydy.
Kämmärit (nyttemmin Kammarit) on julkaissut ainakin kaksi muutakin albumia, ja on vieläkin aktiivinen - ilmeisesti uusi albumikin on tekeillä. Onnistuin kaiken lisäksi kuulemaan bändiä livenä Kaustisilla joskus vuosituhannen vaihteessa, ja tarjonta oli maittavaa myös elävänä. Mieleen tulee, että olisi kyllä mukava hieman aktivoida tätä folkskenen seurantaakin...
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti