Joskus hyvän levyn tunnistaminen vie aikaa. Kun tämä levy ilmestyi, olin kohtalaisen hiljattain löytänyt Gerry Raffertyn musiikin ja tykästynyt varsinkin klassiseen "Can I Have My Money Back":iin, joten ostopäätös oli helppo - ja pettymys melkoinen. Biisejä oli vaikea erottaa toisistaan, soundi oli yhtä yksitoikkoinen kuin biisit - ja kaiken lisäksi suurin osa oli yli kuuden minuutin kestoisia. Levy juuttui hyllyyn, sittemmin varastoon, mutta onneksi ei vaikkapa divariin.
Onneksi, koska pari kolme vuotta sitten satuin jostain syystä ottamaan sen mukaani, kun hain vintiltä jotain toista levyä jota en löytänyt. Laitoin sen soimaan todella pitkästä aikaa - ja kas, sehän oli valloittava. Yksitoikkoisuus olikin hienostuneisuutta, bändin sointi ajaton vaikka 80-luvusta onkin kyse, biisit pikku jippoineen oikein hyviä, tekstit tutun melankolisia ja mies itse niiden yhtä vakuuttava tulkki kuin aina ennenkin.
Ehkä kaikkein vakuuttavin esitys on hidas "Hearts Run Dry", jonka laulusuoritus menee suoraan selkäpiihin, mutta esim. kaihoisa "Shipyard Town" ja hieman ripeämpi "Tired Of Talking" eivät jää siitä kauas. Noista biisien kestoista voisi tietysti motkottaa, varsinkin kun tämä ei ole mitään progea vaan ne kulkevat aika johdonmukaisesi alusta loppuun, mutta jostakin syystä tämä levy on tuon "post-kolahduksen" jälkeen toiinut joka kerta nimenomaan tunnelmansa voimalla - ja kun siihen uppoutuu tai jopa uppoaa, musiikin jatkuminen ei haittaa.
Ja loppujen lopuksi minun kirjoissani Gerry Rafferty ainakin nykyisin on sellainen Ääni, joka saa laulaa vaikka mitä, ja minä kuuntelen. Pakottoman täyteläinen ääni, ilman revitystä mutta ennen kaikkea ilman lisättyjä makeutusaineita, joka hoitaa omat ja muiden biisit samalla taidolla. Tämän levyn materiaali tosin on miehen omasta kynästä, mutta hänen muilta albumeiltaan löytyy myös lainaesityksiä. Ei ehkä iskusävelmäkamaa - tämä levy hiipii kimppuun. Hiljaa hyvä tulee.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti