388. Rockpile: Seconds Of Pleasure (1980); Juurimusiikin superbändi

Rockpile on kulkenut mukanani melkein koko popdiggarin urani - äkkäsin bändin Concerts for Kampuchea-elokuvasta ja sen ääniraidalta joskus 1980, ja kun ymmärsin maailmassa olevan muitakin usean virtuoosin bändejä kuin Beatles, oli aika helppo päätös satsata osa koululaisen ropoista tämän albumin hankkimiseen. Ja tämä osoittautuikin hyväksi investoinniksi - lähes 40 vuotta myöhemmin tämä kuulostaa ehkä vielä paremmalta kuin silloin.

Miksi tämä on niin hyvä? Ensiksikin, soitto kulkee kuin juna. Kitaroiden wacka-wacka, Terry Williamsin eteenpäin piiskaava rummutus, ilmavat, nokkelat mutta asialliset sovitukset - kokonaisuus ei jätä moitteen sijaa. Laulu on vähintään yhtä hyvin hallussa - Dave Edmunds om pätevä rocksolisti mutta vasta kolmanneksi paras tässä ryhmässä, Nick Lowen kaihoisan ja taipuisan äänen ja ennen kaikkea Billy Bremnerin huikeasti liitävän tulkinnan jälkeen.

Biisimateriaalikin on hineoa - oli sitten kyseessä tavanomaisempi rynkytys kuten "Teacher Teacher" tai "Fool Too Long", hieman erityisempi sellainen kuten Billyn loistavasti laulamat "Heart" tai "(You Ain't Nothin' But) Fine Fine Fine", tai vaikkapa tunnelmallinen ja fiksu "When I Write The Book", tämä albumi kestää kuuntelua - Nick Lowen erinomaisen biisikynän tuotosten lisäksi levyllä on mukana vielä mukavia lainabiisejä.

Yhtye ei tämän nimen alla sitten saanutkaan aikaan mitään muuta studiolevyä - mutta aika pian minulle selvisi ko. herrojen tehneen ja vielä tekevän muutakin musiikkia, jopa ainakin pari muuta levyä jotka käytännössä olivat Rockpilea vaikka kansissa lukikin Edmunds tai Lowe. Niihin aion kuitenkin palata joskus toiste - nyt riittänee se, että tämän levyn 12 biisiä ovat loistava kokonaisuus joka kaiken lisäksi on vain noin 36 minuutin mittainen. Joten tylsistymistä ei tarvitse pelätä, mutta sen sijaan on helppoa livauttaa tämä taas lautaselle toista soittokierrosta varten.