306. Dan Hylander & Raj Montana Band: September (1981): Laululiikkeen romantikko

Ruotsalainen poliittinen laululiike on mielenkiintoinen ilmiö, joka on vaikuttanut aika tavalla minunkin levyhyllyni sisältöön. Jotkut sen tärkeimmistä edustajista saattoivat usein olla aika ryppyotsaisia, kuten Mikael Wiehe ja Björn Afzelius, kun taas osa artisteista ei ole kestänyt aikaa musiikillisesta näkökulmasta. Dan Hylander on ehkä suurin poikkeus - vaikka hänkin laulaa yhteiskunnallisista epäkohdista, hänen tekstinsä tekevät sen lähes aina pienen ihmisen ja ihmissuhteiden näkökulmasta, ja hänen bändinsä on aina ollut suuri ja koostunut eturivin soittajista.

Ja Dan Hylander on nimenomaan runoilija - laulajana hän on korkeintaan kelvollinen, mutta hän on tehnyt sekä itselleen että muille pitkän liudan loistavia biisejä, sekä originaaleja että käännössellaisia. Tavallaan hän on laululiikkeen suuri romantikko - hän ei ehkä ole keksinyt termejä kuten "kauniit häviäjät", mutta sen sijaan niiden ymppäämisessä laululyriikkaan hän on mestari.

Vuonna 1981 ilmestynyt "September" on Hylanderin ehkä ehein kokonaisuus. Orkesterin soundi on korviahivelevä, ja lauluntekijämme on tehnyt nipun loistavia sanoituksia ja sävellyksiä. "Levandelivet" on maukkaalla slidellä koristeltu vauhtipala, kun taas "Uppbrott" on melkein bluesia. "Kärlek i min hand (September)" ja miehen hitteihin kuuluva "Farväl till Katalonien" ovat juuri sellaisia hellänkarheita hymnejä, jotka ovat hänen tavaramerkkejään, kun taas "En stjärna släcks i ögonvrån" on hänen balladiosastonsa aatelia.

Toinen Hylanderin tavaramerkeistä on siis lainabiisien luova käyttö - hän ei aina käännä niitä, vaan käyttää hyviä sävellyksiä omien teosten pohjana. "Komedianterna" on mielenkiintoinen versio vanhasta Motownhitistä "You Can´t Hurry Love", jossa samaa ei ole kuin sävellys, kun taas "Natten är gryende" on Tom Waitsin "Jersey Girl", musiikillisesti aika lähellä alkuperäistä mutta tekstin fokusta hieman muuttaen (koska Jerseyn rannan tyttö ei tainnut olla prostituoitu). Tämä luenta taitaa kuulua kaikkien aikojen parhaisiin coverversioihin.


Itse asiassa on makuasia, minkö hänen albumeistaan ottaa kuunteluun - ainakin 80-luvun puoliväliin asti niistä jokainen on loistava, ja sen jälkeenkin ne ovat ainakin biisiaineksiltaan hyviä, vaikka soundi välillä onkin liian ajassa kiinni. Se ongelma ei kuitenkaan vaibaa tätä albumia.

198. Dan Hylander & Raj Montana Band: Calypso (1983): Nuoren idealistin soundtrack

Kun löysin Dan Hylanderin alkuvuodesta 1983, hänen musiikkinsa oli kaikkea sitä, mitä nuori idealistinen musiikkifriikki saattoi toivoa; siinä yhdistyivät aatteen ja tunteen palo - mutta ei mitenkään ylipoliittisella tavalla, biisit ja etenkin tekstit olivat minusta loistavia ja bändi soitti kuin unelma. Niinpä tämä samana keväänä ilmestynyt albumi olikin ainakin sen kesän ja seuraavan (abi)vuoteni soundtrack.

Dan Hylanderin "kapinaromantiikka" oli se juttu, joka ensin minut koukutti - mutta vaikka hän onkin eräänlainen ruotsalaisen laululiikkeen tuote, hän ei sortunut saarnaamiseen tai puoluepolitiikkaan niimkuin useimmat muut liikkeen tähdet, vaan puhui ja puhuhtteli yksilötasolla. Tämän hänen valveutuneemman linjansa uljain tuotos on tämän levyn "Vildrosor o tistlar", hymni sille, miten kapina ei kuole vaikka muuttaisikin muotoaan. "Sieluissamme emme ole ikinä leikanneet hiuksiamme" - vapaa käännös ei tee oikeutta laulun sanomalle.

Levyn B-puolelta löytyy pieni "laulusarja" jossa esiintyvät hänen eräänlainen alter egonsa Silver, kaihomielinen kulkuri, ja punatukkainen Maria, joka on kokenut kovia - ja ainakin tämän levyn perusteella tarinalla on onnellinen loppu, "I hemlighet" on yksinkertaisesti yksi parhaista ruotsiksi tehdyistä rakkauslauluista, ja "Maria utan man" ja "Vykort, vykort" muuten vain hyviä biisejä. Levyn aloitus "Längtans blå hotell" on komea hymni sekin, ja "Brinner än" vetävä rockbiisi - joka myös edustaa erästä herra Hylanderin erikoisuutta; hän tekee coverbiiseistä omiaan laatimalla niihin täysin uudet tekstit; tässä tapauksessa Elviksen ohjelmistosta napattu "Burning Love" saa napakan luennan.

Raj Montana Bandin soinnissa sekä urut että kitarat saavat ansaitsemansa tilan - ja koska bändi samanaikaisesti oli myös Py Bäckmanin komppiryhmä ja keikat heitettiin yhdessä, ovat naisäänetkin tärkeissä sivuosissa. Itse muistan keikan Korsnäsin nuorisoseurantalolla lokakuulla 1983 - kombo oli Ruotsin parhaan livebändin maineessa, ja itse olin onnesta soikeana. Mutta siinä kun jotkut muut teini-iän suosikit ovat haalistuneet, tämän yhtyeen loiste on tallella.