LP-levyn ihanuus ja kurjuus

Minulla on sama ongelma - tai haaste - kuin monella muulla tään päivän keski-ikäisellä musiikkifriikillä, nimittäin se, että levykokoelma jakautuu harmillisella tavalla eri formaateille. Kun CD tuli markkinoille, olin jo monen vuoden ajan tarmokkaasti kasvattanut vinyylihyllyäni, ja kun LP oli poistumassa kuvasta hyödynsin esi. Anttilan tyhjennysmyyntejä. Tänä päivänä omia ja "perittyjä" levyjä on hyllyssä ehkä tuhatkunta.

Sitten ryhdyin kasvattamaan CD-kokoelmaa, sekä ostamalla että myöhemmin, kun talouteen tuli tallentava CD-asema, myös kopioimalla. Paitsi täysin uusia nimikkeitä, kokoelmaan tuli myös jonkun verran "päivityksiä" siinä vaiheessa, kun LP:n rajoitukset valkenivat minulle. Nimittäin, kun kokoelmanteon välineeksi vaihtui C-kasetin tilalle CD-R-levy ja esim. auto- ja muut liikkuvat soittimet vaihtuivat CD-sellaisiin, joutui tuo vanhin osa musiikkikokoelmaani käytettävyyssyistä hieman paitsioon. Ja nyt, kun formaatti on taas vaihtumassa eikä musiikki enää välttämättä tarvitse artisti- tai albumikohtaista fyysistä tallennetta, on analoginen osa kokoelmaa yhtä lailla jälkijunassa, koska digitaalisten tallenteiden kopiointi on niin paljon helpompaa.

Ja silti LP on minulle rakas, aivan kuin sen merkitys olisi nyt kasvamaan päin kun sen seuraajakin on poistumassa kuvasta. Se on diggailun kohteena ylivoimainen - ja kansitaide pääsee oikeuksiinsa. Se on perusolemukseltaan enemmän taiteellinen kokonaisuus ja kannanotto kuin tallennustapa, ja sen fyysiset rajoitukset korostavat toimittamisen jaloa taitoa - ensin oli hienoa, kun CD:llä oli kymmenen albumibiisin lisäksi kolme bonusta, mutta loppujen lopuksi ne osoittautuivat usien kevyemmäksi kamaksi, ja jotenkin kokonaisuus usein hävisi laadussa sen minkä määrässä ehkä voitti.

En silti ole hurahtanut "uusvinyyliboomiin", vaan hankin - yllämainituista käytettävyyssyistä - uuden musiikkini CD:llä. Mutta katson myös, että vanha, uskollinen vm. 1982 Technicsini on kunnossa ja esillä, ja että levykokoelma on kätevästi saavutettavissa - ja aina välillä voin hetkeksi vetäytyä vinyylin maailmaan, kuuntelemaan rahisevia muistoja nuoruusvuosiltani.