keskiviikko 23. helmikuuta 2011

120. Shelby Lynne: Just A Little Lovin´ (2008): Musiikkia valojen himmentyessä

Nuoruuteni suosikkibiisit ja -levyt olivat usein niitä, jotka laitettiin soimaan kun ilta oli nuori, tunnelma iloinen ja maailma auki - vaikkakin myös nyyhkyslovareilla oli paikkansa, varsinkin hieman myöhemmässä vaiheessa iltaa - mutta nykyisin huomaan hakeutuvani mieluiten toisenlaisen musiikin pariin. Jotkut kaikkein rakkaimmista levyistäni ovat niitä, jotka laitetaan soimaan valojen himmentyessä, päivän päättyessä ja arjen kiireiden kaikotessa, kun heittäydytään sohvalle ja hengähdetään hetken.

Shelby Lynne iskeytyi tajuntaani muutamia vuosia sitten, kun "americana" rupesi valtaamaan alaa levyhyllystäni, ja hänen omat laulunsa tekivät vaikutuksen hillityllä juurevuudellaan ja sielukkuudellaan - mutta vasta tämä levy, jolla hän versioi yhden aikamme suurimman äänen, Dusty Springfieldin hittejä, oli oikea täysosuma. Tämä hillitty ja hallittu mutta silti voimakkaasti esitetty laulukokoelma on kuin tehty juuri sen oman hetken ja rauhan soundtrackiksi, jota aluksi kuvailin. Pieni orkesteri soittaa kuin unelma, kamaa ei ole liikaa ja Shelbyn ääni pääsee oikeuksiinsa - hänestä ei saisi mitään shouteria, mutta kuiskaajana hän on yliveto.

Levun helmiä ovat mm. nimikappale, jonka hiljainen svengi on juuri kuin aamun onnenhetkestä napattu, funkympi "Willie And Laura Mae Jones" ja hauras mutta omanarvontuntoinen "How Can I Be Sure". Myös "Breakfast In Bed" on sellainen hiljainen mutta vastustamattomasti etenevä esitys, jonkalaiset nousevat omalla arvostusskaalallani vuosi vuodelta korkeammalle, ja niinkin "kulunut" laulu kuin "You Don´t Have To Say You Love me" soi alkuperäistä kunnioittaen mutta tuoreesti.

Ja ennen kaikkea tämä on albumi, jonka tunnelma kestää alusta loppuun, toteuttaen yhtä klassisen popmusiikin perussäännöistä - harvemmin enää löytyy mitään täysin uutta, mutta vanhoista emmeistä saa oikein sekoittamalla niin maistuvaa soppaa, ettei uudesta ole niin väliäkään. Itse asiassa tätä voi soittaa jopa useamman kerran peräkkäin - mitä ei todellakaan voi sanoa monestakaan tietämästäni levystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti