Jos yksittäisten artistien coverlevyt ovat usein "vaikeita" tapauksia, eli harvemmin luovat lisäarvoa muuta kuin ehkä joidenkin valittujen esitysten osalta, ovat jonkun tietyn tekijän tuotantoon keskittyvät tribuutit ehkä vieläkin vaarallisempia, koska ne pahimmillaan ovat vain nippu esityksiä, joita yhdistää vain alkuperä - ja joilta löytyy niitä yksittäisiä helmiä. Toisaalta ne voivat parhaimmillaan olla todella majesteettisia teoksia, joista huokuu lämpö ja kunnioitus kohdetta kohtaan, ja joissa musiikin kirjo kääntyy voimavaraksi, monimuotoisuudeksi.
Tämä levy, ehkä suurimman idolini Cornelis Vreeswijkin tuotantoa versioiva tupla, kuuluu tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Se tehtiin hänen kuolemansa jälkeen tavoitteena ilmeisesti pystyä kuittaamaan kuolinpesän verorästit (Cornelis oli siis todellinen taiteilija), ja siihen osallistui huomattava osa Ruotsin senaikaisesta populaarimusiikin kermasta. Cornelis Vreeswijk oli minusta Ruotsin suurin runoilija - hän oli yhtä uskottava ja koskettava humoristina kuin romantikkonakin, ja hänen yhteiskuntakritiikkinsäkin osui silloin tällöin kohdalleen vaikka kuppi välillä vähän läikkyikin.
Tällä levyllä kaikki kolme puolta ovat edustettuina, ja vaikka romantikko vetää pisimmän korren (Peter LeMarc: "Fredrik Åkares morgonpsalm", Pugh Rogefeldt: "Saskia" ja Kajsa & Malena: "En visa om ett rosenblad" ehkä parhaina esimerkkeinä), on myöskin kriitikko voimissaan (Eldkvarnin "Somliga går med trasiga skor" parhaana esiemrkkinä) - ja humoristikin pysyy mukana kuvioissa, vaikka ehkä reunimmaisena - mutta se on minusta hyvä, koska humoristisimmat renkutukset usein ovat niitä jotka ensin kuluvat loppuun. Thåströmin "Personliga Person" on silti pätevä versio, vieläkin.
Kahdelle täydelle levylle mahtuu tietysti kevyempiäkin kohtia, mutta kokonaisuutena tämä siltikin kestää kuuntelua vielä tänäänkin, vaikka ruotsalaisen opoin 80-luvun helmasynti eli ylisynteettinen soundi välillä nostaa päätään. Ehkä suurin syy kuunneltavuuteen - tuon lämmön ja kunniotuksen tunnun lisäksi - on tulkintojen suhteellisen suuri uskollisuus alkuperäissävelille. Silläkin saralla herra Vreeswijk oli aika velho, välillä muiden lauluja tulkiten ja folkin perinteiden mukaisesti vanhoja säveliä härskisti lainaten hän tuli luoneeksi paitsi sana- myös sävelaarteen joka kestää kulutusta vieläkin.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti