Kun on vauhtiin päästy, niin antaa mennä vaan; niinkuin viimeksi totesin, Paulimme on saanut aikaan sekä enemmän että vähemmän loistavia levyjä soolourallaan, ja tämä kuuluu selvästi siihen ensimmäiseen kategoriaan. Itse asiassa tämä on paitsi hyvä poplevy myös esimerkki siitä, miten vielä 70-luvulla nimenomaan Beatlesien aikoinaan popmusiikkiin tuoma monipuolisuus oli voimissaan - ajatelkaapa vaikka Queenin parhaita levyjä, Kinksiä tai vaikkapa Billy Joelia. Mutta statementit sikseen, koska en usko Paulinkaan ajatelleen tätä muuksi kuin hyväksi musiikiksi. Tämä on myös ensimmäisiä poplevyjä, jota olen kuullut heti uutena kun musiikista innostuin; paras kaverini Mats osti sen ja minäkin kuuntelin antaumuksella, Beattlesfani kun olin.
Kehumisen voi aloittaa vaikkapa alusta; nimikappale on juuri sellainen melodinen ja ilmava poplaulu joita löytyy paljonkin juuri tekijän McCartney kohdalla - ja heti alusta alkaen hän on voimissaan paitsi säveltäjänä myös laulajana. "Cafe On The Left Bank" nostaa tempoa hieman mutta kuuluu samaan lajiin. "I´m Carrying" on sellainen lyhyt pikku balladi, jollaisia hänellä on tuhlattavaksi asti, ja "Girlfriend" saman teeman täysimittainen esimerkki. Kun mainitaan vielä kunnon rockveto "I´ve Had Enough", niin A-puoli on paketissa. Kakkospuolelta löytyy esim. rockabillysti svengaava "Name And Address", folksävyjä tavoitteleva "Don´t Let It Bring You Down" sekä jonkinlainen progepastissi "Morse Moose And The Grey Goose", jotka kaikki ovat hyviä.
Ja sitten minun kaikkien aikoijen suosikkipopkappaleisiini kuuluva "Deliver Your Children", jonka kaihoisa mutta vetävä sävel on aina yhtä loistava. Hauskaa kyllä, tämä on yksi levyn niistä biiseistä, joita Paulin lisäksi oli rustaamassa Wings-ikoni Denny Laine - jolla itselläänkin kyllä on melodisen popmusiikin meriittejä jo aikaisemmalla urallaan. En allekirjoita väitettä, jonka mukaan Paul McCartney tarvitsee rinnalleen jonkun toisen saadakseen aikaan kuolemattomia biisejä, koska hänellä on klassikoita ihan omissakin nimissään aivan tarpeeksi - eivätkä Beatlesinkaan laulut läheskään aina olleet yhteistyötä vaikka kreditit niin sanoivat - mutta tässä tapauksessa yhdistelmä on voittaja.
Mutta niin on koko tämä levy, koko neljäntoista kappaleen mitaltaan; ei taidetta, ei tiedettä, vaan kevyttä musiikkia parhaimmillaan, popin piiloklassikko.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti