172. J Karjalainen: Tähtilampun alla (1992): Se on helppoa kun sen osaa

J Karjalainen on aikamoinen tekijä minun kirjoissani. Ensin hän 80-luvulla Mustilla Laseillaan loi maamme ehkä kovatasoisimman rytmimusiikkipumpun, sitten hän 90-luvulla modernisoi soundinsa ja laajensi sitä - lähes yhtä korkeatasoisin tuloksin - ja sen jälkeen hän vielä 2000-luvulla teki täyskäännöksen ja sukelsi juurimusiikin maailmaan. Nyt luin juuri jostain, että hänellä olisi tekeillä taas "popimpi" levy (ehkä uusi uusiutuminen?), eikä se haittaa minua yhtään - mutta toisaalta vanhoissakin on aivan tarpeeksi kuuntelemista.

Tämä "Tähtilampun alla" oli sen toisen tulemisen ensimmäinen oikea hitti, ja se on minusta riemastuttava levy koska se nimenomaan laajentaa Mustien lasien sinänsä monipuolista ulosantia, mutta kuulostaa silti ryhdikkäältä kokonaisuudelta, ei vähiten koska Jii itse on sen punainen lanka persoonallisine lauluäänineen ja hyvine biiseineen. Niin, itse asiassa hän on aikamoinen tekijä myös siitä syystä, ettei häntä todellakaan voi kutsua miksikään Carusoksi, mutta kuuntelen häntä silti mieluummin kuin jotakin visiotonta kultakurkkua joka esittää soinnukasta tyhjyyttä.

Tämän levyn biiseissä on siis koko rytmimusiikin kirjo. Rautalankarenkutus "Avaruuden ikkuna", eräänlainen nimibiisi "Telepatiaa", joka on kaihoisa soulballadi ja levyn ehkä "Mustin lasein" esitys, hymni "Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään"... sitten B-puolen mainio soulveto "Mä tuon rahaa kotiin", kantrivalssi "Onni", tunnelmallinen "Syvä matala"... jonkinlainen yhdistävä tekijä on ehkä tarinointi - Jii on kyllä tuokiokuvien mestari, joka parilla vinksahtaneella fraasilla maalailee tauluja elävästä elämästä, ja hassua kyllä yleensä sellaisia joissa on onnellinen loppu tai ainakin lupaus jostain paremmasta, mikä sekin on vahvuus koska itse- ja muussa säälissä rypijöitä meillä kyllä riittää yli oman tarpeen.

Ja kaikki tämä tulee vielä niin pakottomasti, ei nyt suorastaan vasemmalla kädellä mutta jotenkin rennolla mutta tarkalla otteella, joka viestittää homman olevan hallussa mutta silti hoituvan innostuksella. Se on vain niin helppoa kun sen osaa...