Maailman paras levy 2009

Onko sliipatun listapopin ja sielukkaan juurimusiikin välillä ylittämätön kuilu? Ainakin viimeksimainitun genren faneja kuunnellessa voisi luulla asian olevan niin - mutta minusta asia on huomattavasti moniulotteisempi, ja parhaimmillaan lahjakkaat musiikintekijät onnistuvat yhdistämään tuotoksissaan molemmat tyylisuunnat. Yksi tällainen tavallaan rajoja rikkova tyyppi on John Mayer, jonka musiikki on samalla aikaa hallitun sliipattua ja elävän sielukasta (tosin varsinkaan viimeksimainittua määritelmää en taida osata avata sen kummemmin).

Hänen 2009 julkaisemansa albumi "Battle Studies" kuulostaa hienolta sekä hiljaa että lujaa soitettuna, hänellä on hyvä ääni, biisit ja sovitukset ovat hyviä ja soitto hivelee korvia. "Assassin" on mielenkiintoinen tunnelmapala xylofoneineen (?) ja stadionrumpusoundeineen, oveline taustalauluineen ja hallittuine laulusuorituksineen - kun päästään kertosäkeeseen, ollaan jo melkein hard rockissa. Ja vaikka kappale kehittyy koko ajan ja ikäänkuin kasvaa, se ei tunnu keinotekoiselta.

Tämän vuoden paras albumi on taas sitä itseään - soulia tihkuvaa bluesrockia - kannesta kanteen. Derek Trucks Band osaa yhdistää eri osat Syvän Etelän meininkiä todella maukkaaksi keitokseksi, ja "Already Free" kuuluu niihin albumeihin, joiden kaikki laulut ovat toistaan parempia. Niitä voi hyräillä, ne svengaavat, soitto kuuluu kuin oman kodin nurkasta ja pääasiallinen laulaja Mike Mattison on alan parhaimmistoa.

Biisit kuten "Sweet Inspiration" tai "Something To Make You Happy" saavat hymyn huulille ja puntin vipattamaan - ja kokonaisuutta leimaa ennen kaikkea lämpö. Tämä on albumi jonka voisi vaikka soittaa kirpeänä pakkaspäivänä saadakseen veren kiertämään. Vaihteluakin löytyy kiitettävästi, mm. usean eri laulusolistin kautta - mutta äänimaailman kotoisuus ja vetoavuus tekevät tästä ennen kaikkea kokonaisuuden.

Derek Trucks ja vaimonsa Susan Tedeschi ovat jatkaneet soundin kehittämistä hieman modifioituna versiona Tedeschi-Trucks Band-nimen alla, mutta vaikka nekin kuulostavat mukavilta, ne eivät mielestäni yllä lähellekään tämän albumin tasoa. Suurin ero on oikeastaan siinä, että sävellykset eivät nouse samalle tasolle kuin hetkittäin. Soundin vetoavuutta sekään ei tosin vähennä.

133. Derek Trucks Band: Already Free (2009): Syvän Etelän ääniä

Amerikan Etelävaltojen musiikki on monella tapaa lähellä sydäntäni - musta soul ja blues, tietenkin, mutta myös "valkoisempi" southern rock, vaikka sitäkin on monenlaista enkä kaikista sen esittäjistä hirveästi välitä. Parhaimmillaan se on juurevaa, svengaavaa, suurella bändillä ja sydämellä soitettua ja väkevästi mutta sielukkaasti laulettua aitoa analogista musiikkia, joka jyrää kaiken alleen mutta hellällä otteella.

Paras kuulemani tätä musiikkilajia edustava albumi on tämä Derek Trucks Bandin viimeinen teos - nyttemmin bändistä on muodostettu Tedeschi Trucks Band, ja vokalistin paikan on ottanut Derekin vaimo Susan Tedeschi, itsekin menestynyt bluesartisti. Tämä levy svengaa ja hengittää, rokkaa ja rullaa, ei hirveän nopeasti mutta jäntevästi, täysin ääniraidoin. Minun suosikkejani ovat mm. aloitus, Bob Dylanin "Down In The Flood", sitä seuraava rytmipala "Something To Make You Happy", kaihoisan tunnelmallinen "Days Is Almost Gone"... mutta koko levy on oikeastaan yhtä hyvää sekametelisoppaa, jossa monipuolinen kitarointi yhtyy rullavaan rytmiin ja reheviin riffeihin - mutta ilmavasti ja dynamiikkaa tajuten.

Erityismaininta menee laulusolisti Mike Mattisonille, jonka käheä ja ilmeikäs, asiassa ja nuotissa pysyvä ääni kruunaa kappaleet. Välillä puikkoihin hyppää Susan Tedeschi, joka hänkin paitsi kitaristi on hyvä laulaja, mutta tulos on silti yhtä hyvä. DTB on ilmeisesti julkaissut useampiakin livelevyjä ja tehnyt uraa nimenomaan livebändinä, ja sitä en yhtään ihmettele - tätä jengiä olisi todella mukavaa diggailla paikan päällä. Tällaisia ovat (minun korvissani) Syvän Etelän äänet parhaimmillaan...