Maailman paras levy 2009

Onko sliipatun listapopin ja sielukkaan juurimusiikin välillä ylittämätön kuilu? Ainakin viimeksimainitun genren faneja kuunnellessa voisi luulla asian olevan niin - mutta minusta asia on huomattavasti moniulotteisempi, ja parhaimmillaan lahjakkaat musiikintekijät onnistuvat yhdistämään tuotoksissaan molemmat tyylisuunnat. Yksi tällainen tavallaan rajoja rikkova tyyppi on John Mayer, jonka musiikki on samalla aikaa hallitun sliipattua ja elävän sielukasta (tosin varsinkaan viimeksimainittua määritelmää en taida osata avata sen kummemmin).

Hänen 2009 julkaisemansa albumi "Battle Studies" kuulostaa hienolta sekä hiljaa että lujaa soitettuna, hänellä on hyvä ääni, biisit ja sovitukset ovat hyviä ja soitto hivelee korvia. "Assassin" on mielenkiintoinen tunnelmapala xylofoneineen (?) ja stadionrumpusoundeineen, oveline taustalauluineen ja hallittuine laulusuorituksineen - kun päästään kertosäkeeseen, ollaan jo melkein hard rockissa. Ja vaikka kappale kehittyy koko ajan ja ikäänkuin kasvaa, se ei tunnu keinotekoiselta.

Tämän vuoden paras albumi on taas sitä itseään - soulia tihkuvaa bluesrockia - kannesta kanteen. Derek Trucks Band osaa yhdistää eri osat Syvän Etelän meininkiä todella maukkaaksi keitokseksi, ja "Already Free" kuuluu niihin albumeihin, joiden kaikki laulut ovat toistaan parempia. Niitä voi hyräillä, ne svengaavat, soitto kuuluu kuin oman kodin nurkasta ja pääasiallinen laulaja Mike Mattison on alan parhaimmistoa.

Biisit kuten "Sweet Inspiration" tai "Something To Make You Happy" saavat hymyn huulille ja puntin vipattamaan - ja kokonaisuutta leimaa ennen kaikkea lämpö. Tämä on albumi jonka voisi vaikka soittaa kirpeänä pakkaspäivänä saadakseen veren kiertämään. Vaihteluakin löytyy kiitettävästi, mm. usean eri laulusolistin kautta - mutta äänimaailman kotoisuus ja vetoavuus tekevät tästä ennen kaikkea kokonaisuuden.

Derek Trucks ja vaimonsa Susan Tedeschi ovat jatkaneet soundin kehittämistä hieman modifioituna versiona Tedeschi-Trucks Band-nimen alla, mutta vaikka nekin kuulostavat mukavilta, ne eivät mielestäni yllä lähellekään tämän albumin tasoa. Suurin ero on oikeastaan siinä, että sävellykset eivät nouse samalle tasolle kuin hetkittäin. Soundin vetoavuutta sekään ei tosin vähennä.