317. Paul Carrack: Ace Mechanic (1975-1985): Monessa mukana

Ensikosketukseni Paul Carrackin ääneen taisi olla 1984 ostamani Squeeze-sinkkukokoelma, jolla hän esitti mainion "Tempted"-biisin tavalla, joka jäi mieleen laakista. Seuraavaksi uudelta Sky Channelilta tai vastaavalta eteen tuli Mike & the Mechanicsien "Silent Running (On Dangerous Ground)"; jonkun inhan scifi-leffan tai vastaavan hieno tunnussävel, jonka kruunasi tämä ilmeikäs ääni. Kun sitten jonkun aikaa sen jälkeen löysin tällaisen kokoelmalevyn, joka sisälsi nämä kaksi biisiä, muutamia näytteitä Acen uralta ja vielä tukun soololevytyksiä, ostopäätös oli helppo.

Vaikka sekä Squeeze että Mike & the Mechanics olivat ns. "muiden bändejä", niiden soundi sopii hyvin jatkumoon, joka vaikuttaa alkavan Acesta ja kulkevan punaisena lankana Carrackin soololevytyksissä myös tämän ajanjakson jälkeen; musiikki kuulostaa välillä jopa liiankin miellyttävältä, mutta tarkempi kuuntelu paljastaa pikku sovituksellisia jippoja. Vaikka tämän levyn materiaali on koottu kymmenen vuoden ajalta ja neljän eri kokoonpanon levyiltä soolojuttujen lisäksi, se on silti kohtuullisen linjakas kokonaisuus.

Noiden kahden yllämainitun kappaleen lisäksi esim. Acen "How Long" ja sooloesityksistä vaikkapa "From Now On" ovat juuri sellaista musiikkia, joka sopii esim. yöllisen autoilun tai kotisohvassa pohdiskelun taustaksi - olematta silti pelkkää taustaa. Soitto on mukavan orgaanista, joskin 80-luku pilkahtaa esiin tiettyna synteettistymisenä. Kaiken ankkurina on Paul Carrackin sielukas ääni. Hän on itse asiassa yksi viime vuosikymmenien parhaista valkoihoisista poplaulajista.

Sooloja mies onkin tehnyt tämän jälkeenkin pitkän rivin - mutta ne ovat toinen juttu joskin aika lailla samaa kamaa. Yksi ero on ehkä, että tämän levyn biisit ovat enimmäkseen originaaleja - lisäarvo sinänsä, vaikka hänen tulkintansa esim. monista soulklassikoista myöhäisemmillä levytyksillä ovat oikein maukkaita. Ennen kuin hankin lisää niitä, pitäisi kuitenkin etsiä käsiinsä mm. ne puuttuvat kaksi Acelättyä.

230. Paul Carrack: Groovin (2001): Reissulaulajan retrohelmi

Paul Carrack on hieno laulaja - hänellä on hellän voimakas, ilmeikäs ja soinnukas ääni joka sopii vaikkapa popsoulin laulamiseen kuin nenä päähän. Hän on käyttänyt sitä monissa yhteyksissä - minun levyhyllyssäni löytyy ainakin Squeezen ja Mike & The Mechanicsin levytyksiä, joilla hän on mikin ääressä, ja sen lisäksi hän on tehnyt jonkinlaisen kasan lättyjä ihan omissakin nimissään. Ne eivät kaikki ole olleet mestariteoksia, mutta ainakin tämä levy on kyllä oikein hyvä. 

Homman nimi on tässä soololevytys - ellen muista väärin, hän soittaa kaikki instrumentit ja on vielä itse tuottanutkin tämän kotona tehdyn lätyn. Se kuulostaakin intiimiltä, vaivattomalta ja läheiseltä, ja sovitukset ovat maanläheisiä ja kevyen svengaavia, antaen hyvin tilaa mm hänen omalle pääsoittimelleen, keyboardille. Laulu on siis hallinnassa, ja kun vielä ohjelmisto on suoraan popin ja soulin huipulta, lopputulos on hyvä ja hetkittäin loistava.

Levyn kohokohdat ovat kaksi minulle originaaleinakin tuttua ja rakasta biisiä, Van Morrisonin iki-ihana "Crazy Love" sekä Bill Withersin "Ain't No Sunshine When She's Gone", joista Carrack tekee omansa näköiset mutta alkuperäisiä kunnioittavat versiot, jotka eivät ollenkaan häpeä tai kalpene niiden rinnalla. Muita hienoja esityksiä ovat esimerkiksi "Sunny", joka tosiaankin kuulostaa hänen käsittelyssään aurinkoiselta, olematta silti imelä tai ylihilpeä, sekä minulle Percy Sledgen tulkintoina tutut ja rakkaat "Any Day Now" ja "Cover Me", mutta koko levy kestää kuuntelua.

Kuulin taannoin radiosta jonkun hänen uuden levytyksensä, joka kuulosti aika lailla samalta kuin tämä jo toistakymmentä vuotta vanha levy - soundi oli miellyttävä, laulu loistavaa, mutta kappale jokseenkin yhdentekevä. Se onkin ollut minun korvissani hänen tuotantonsa suurin ongelma, yleisesti ottaen; hän ei ole mikään suuri lauluntekijä, eivätkä aina hänen soittokaverinsakaan (Squeezeä lukuunottamatta) - mutta tällaisella hyvällä maulla tehdyllä coverlätyllä hän on kyllä elementissään.