Aina joskus radiosta kuulee laulun, joka on niin hyvä että sen aikana kypsyy levynostopäätös, ja yksi sellainen laulu oli aikanaan Robert Cray Bandin ”Smoking Gun”, jonka kuultuani marssin kaupungille ja hankin tämän levyn. Vaikka en sitä silloin tiennyt, tämä oli bluesin 80-luvulla tapahtuneen kaupallisen revivalin tärkein yksittäinen osa – mutta minusta tämä oli ja on yhä hyvä levy pelkästään musikaalisilla meriiteillä., lasketaans e sitten bluesiksi tai ei.
Tuo äsken mainitsemani hitti, joka myös aloittaa levyn, on aika hyvä käyntikortti Robert Crayn maailmaan; sielukasta laulua ja sinisäveliä, modernin teemoin ja vapaana kahdentoista tahdin kahleista. Toinen vielä parempi esimerkki on ”Right Next Door”, joka tavallaan on levyn nimikappale – mieleenpainuva tarina ja hyvä sävellys, ja sitten vielä nuo Crayn tavaramerkit. Muita hyviä esityksiä ovat mm. soulikkaat ”Foul Play” ja ”Fantasized”, kaunis ”I Wonder” ja tietyllä tavalla perinteisimmin kulkeva ”Still Around” – mutta levyn kymmenestä laulusta ei oikeastaan huonoja löydy ensimmäistäkään.
Oikeastaan Crayn uran varrelta voisi kehua minkä tahansa levyn, ja tämän lisäksi ainakin kaksi tai kolme muuta hänen albumeistaan ovat mestariteoksia, mutta kieltämättä tämän lätyn arvoa lisää juuri tuo löytämisen ilo. Ja vaikka soinnista tänään ehkä voikin arvata sen tehdyn arvon vuonna 1986, se on kuitenkin kohtuullisen ajaton äänimaailmaltaan, varsinkin kun tietää juuri mustan musiikin kärsineen aika lailla siitä, että levytysbudjetit eivät aina sallineet hirveän paljoa hiomista.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti