Eldkvarn on ollut mukana aina – jonkun Uriah Heepin ohella se on ainoita tietämiäni yhtyeitä, joka on ollut kuvioissa enemmän tai vähemmän jatkuvasti 70-luvun alkupuolelta saakka. Ja Heepistä poiketen tämä Norrköpingin ylpeys on tehnyt laadukkaita levytyksiä jo neljällä eri vuosikymmenellä – olkoonkin, että hutejakin on välillä ilmestynyt. Tämä on, niinkuin arvata saattaa, mielestäni yksi niistä laadukkaammista teoksista.
Janssonin veljekset vaihtelevine taustajoukkoineen ovat kai aina soittaneet jonkinlaista perusrockia – 70-luvulla ensin progevaikuttein, 80-luvun alkupuolella uuteen aaltoon nojaten, ja tämän levyn kohdalla ehkä jotenkin Grateful Deadia muistuttaen – ja niin tämäkin levy on kitaroinnin, kunnon koskettimien ja täyteläisten rockhymnien juhlaa.
Kohokohtia ovat mm. nopeat “När mörkrets hjärta slår” ja ”Ännu en kyss av elden”, dynaaminen ”Vilken dag som helst” ja kantrahtava ”Tempel av alkohol” – joissa juuri tuo oikea, aito ja rehevä säestys hienosti tukee Plura Jonssonin persoonallisen elämänmakuista laulua. Niinkuin määritelmästä saattaa arvata, sävelpuhtaus ei välttämättä ole hänen vahvin puolensa, mutta jotenkin hänen äänensä läsnäolo yhdistettynä bändin sointiin ja hänen ikuisesti minämuodossa soljuvaan lyriikkaansa toimii – vaikka kriittisempi kuulija saattaisi väittää hänen tehneen koko uransa ajan samaa kappaletta, jonka hän sitä paitsi on laulanut koko ajan yhtä pieleen.
Makuasioista ei sovi kiistellä, ja jostain syystä minäkin hyväksyn hänen tulkintansa vaikka yleisesti ottaen inhoan huonoa laulua. Kaikkein vakuuttavimmillaan ja vaikuttavimmillaan hän on levyn aloittavalla, hitaan arvokkaalla hymnillä ”In från regnet”, jolla hänen laulunsa, sitä tukevat ihanat naisäänet ja oikea vanhan ajan urkusointi yhdistyvät miltei hartaaksi kokonaisuudeksi.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti