Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa minun on ymmärtää tätä nuorisomusiikkia - yhtä rämpytystä ja jollotusta kaikki tyynni, ellei sitten koneiden säkätystä... ei vaan, oikeastaan minun piti aloittaa sillä, että popmusiikin maailma onnistuu ilahduttamaan minua aina uusien lahjakkuuksien kautta - ja nykyisin yhä helpommin, kun ei ole levyostosten ja radionkuuntelun armoilla vaan niitä löytöjä voi tehdä ihan kotikoneelta.
Yksi tällainen muutaman vuoden takainen löytö on Matti Johannes Koivu. Taisin tosin tsekata tämän levyn jonkun lehtijutun perusteella - olisikohan ollut Aamulehti, jossa tätä kehuttiin - ja totesin ensi hätään sen olevan ihan pätevä levy mutta ei ehkä mikään mestariteos - ihan hyvää poppia ilman turhia koukeroita. Vähitellen sen salaisuudet ovat kuitenkin alkaneet avautua, ei vähiten sen ovelan ilmava soundi jonka simppeliyteen kätkeytyy mukava sävyjen ja vivahteiden taju.
Kappaleet hiipivät myös kimppuun, tärkeimpänä aseenaan mielenkiintoiset tekstit - käsitteitä kuten "Topi Sorsakoski-päivä" (olisikohan yksi parhaista biisinnimistä ikinä?), kertosäkeitä kuten "Saan kyllä asunnon", ja kaiken kruununa nimikappale, suorastaan loistava "Kovat piipussa", joka iskee tajuntaan nimenomaan tekstin ja Koivun laulun myötä eikä aggressiivisen soiton kautta, vaikka nimen perusteella olisi voinut kuvitella sen olevan joku hevikappale. Pysähdyn kerta toisensa jälkeen ihastelemaan lauseita kuten "sidosryhmillä om kovat piipussa" - ne eivät luo mielikuvia vaan pikemminkin mielikuvasarjoja.
Kun Matti Johannes Koivu vielä kaiken lisäksi on kelpo laulaja, ei ole ihme että huomaan pitäväni tästä albumista kerta kerralta enemmän. Kyllä ne nuoretkin osaavat - meidän vanhojen patujen pitää vain hoksata pysytellä kuulolla.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti