tiistai 27. elokuuta 2013

216. Little Milton: Walking The Back Streets (70-luku/1981): Sielukkaiden sinisävelien seitti

Viimeksi kun kehuin Little Miltonia, kohteena oli Chessin kokoelmasarjaan kuuluva julkaisu, joka summasi hänen 60-luvun tuotantonsa, ja kun nyt tarkastelen hänen 70-lukuaan korkeimmalle pomppaa tämä albumi, joka saattaa olla julkaistu 1981, mutta jonka sisältö on "ylijäämätavaraa" hänen 70-luvun alkupuolen Stax-sessioistaan. Silloin ilmestyneet varsinaiset albumit ovat nekin hyviä, mutta jostakin syystä tämä levy on vielä parempi.

Syy ei ole soundissa - se on kautta linjan hyvä; jos minun pitäisi valita yksi ainoa "suosikkibändi" se voisi olla juuri Staxin studio-orkesteri, joka soitti monen soul- ja bluestähden takana 60- ja 70-luvuilla, jonka yhdistelmä funkyä komppia ja paksuja torvia on todellista mannaa korville. Kun sen päälle liitetään Miltonin sielukas lauluääni ja vetoava kitarointi, on lopputulos melkein aina mannaa korville - ja eron eri levyjen välillä tekevät nimenomaan biisit. Tämäkin kuulostaa kokonaisuudelta, vaikka sitä käsittääkseni ei ole paranneltu kokoamisen yhteydessä.

Yhtään huonoa biisiä ei ole livahtanut mukaan, mutta kokonaisuuden kohokohtia ovat hitaat kappaleet. Nimikappale, "Walking The Back Streets And Crying", on Miltonin versiona jo melkein täysi tyrmäys, mutta ennen kaikkea "Eight Men And Four Women" on sellainen kellotkin pysäyttävä purkaus, joka parhaimmillaan voi pelastaa musiikin ystävän huonon päivän ja tehdä siitä hyvän. Välillä sankarimme tulkitsee ehkä vähän yli, mutta ei koskaan sillä tavalla kuin nuoret valkoihoiset rääkyjät, vaan nimenomaan genren laatukriteerien mukaisesti. Ja tausta soi kuin unelma - varsinkin puhaltimet ovat kautta linjan hienot, samaten sovitus - urkujen, kitaran, torvien ja kompin kokonaisuus.

Muitakin hyviä esityksiä on, esim. "Somebody´s Tears" - hidas sekin - ja hieman nopeatempoisempi "Before The Honeymoon", mutta kaikkein hienointa on ettei tätä levyä tarvitse pilkkoa kokoelmille - sen sielukkaiden sinisävelien seitti kestää alusta loppuun. Klassista kamaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti