Discovery kuuluu musiikkiharrastukseni sarjaan ”kadonneet helmet”; minulla oli
80-luvulla C-kasetti, jolle olin äänittänyt sen sekä sen lähes yhtä hyvän
edeltäjän, ”Crisesin”, ja jota aikanaan soitin paljon. Kasetit eivät ole
ikuisia, mutta kun sitten 90-luvulla ”Crises” tuli liitettyä levykokoelmaan,
sen seuraajaa ei niin vain löytynytkään. Tässä(kin) tapauksessa Spotify on
osoittautunut ratkaisuksi, ja jonkun aikaa olen saanut taas nauttia molemmista
teoksista.
Mike Oldfield on sinänsä kiinnostava tapaus – koska
nuoruudessani liikuin progevaikutteisissa muusikkopiireissä, esimerkiksi
”Tubular Bells” tuli tutuksi, mutta minua eivät pitkät instrumentaaliteokset
niin liikuttaneet. Sen sijaan Oldfieldin popimmat jutut, usein eri
(nais)vokalistien kanssa tehdyt, olivat oikein makoisia, ja nämä albumit ovat
sen tuotannon kohokohta. Olisiko tämä ehkä jotakin iskelmäprogea?
”Crises” sisältää tunnetummat hitit – kaihoisa ”Moonlight
Shadow”, jonka avulla Maggie Reilly saavutti tähtistatuksen, sekä
majesteettinen ”Shadow On The Wall”, jossa mikin ääressä taas on vanha kunnon
raspikurkku Roger Hodgson, ovat molemmat sekä säveleltään että tuotannoltaan
korvia hiveleviä, ja vielä hienompi on leijuva ”Foreign Affair”, mutta
kokonaisvaikutelma on hieman epätasainen. Levyn ”poplaulupuolisko” on silti
hyvin kuunneltava kokonaisuus.
”Discovery” on tasaisempi laulukokoelma, ja jos sitä
jotenkin haluaisi moittia, voisi väittää sen yrittävän jatkaa noiden hittien
teemoja mutta laimennettuina – niinpä esim. nimikappaleessa on tiettyjä piirteitä
”Shadow On The Wall”ista, mutta ei yhtä iskevässä muodossa, kun taas
hitinpoikanen ”To France” ja esim. ”Trick Of The Light” tunnelmoivat aika
lailla ”Moonlight Shadow”n tapaisesti. Toisaalta kaikki nämä laulut toimivat
hyvin omillaan. Tällä levyllä lyhyemmät, lauletut biisit ovat pääosassa, mikä
sekin sopii minulle, mutta myös kaksitoistaminuuttinen ”The Lake” on lajissaan
hyvä.
On myönnettävä, etten tunne Mike Oldfieldin koko tuotantoa
niin hyvin, että osaisin arvioida missä määrin tiettyjen teemojen ja
sävelkulkujen toistaminen ja kehittely yksinkertaisesti vain on hänen tapansa.
Ja näin jälkeenpäin on hauska huomata hänen olleen jonkinlainen tienavaaja –
näitä syntikkasoundeja ja koskettimien ja kielisoitinten vuorovaikutusta on
kuultu jälkeenkinpäin, ja vaikka nämä ovat pahamaineiselta 80-luvulta, on
kokonaisuus myös kestänyt ajan hammasta oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti