tiistai 17. kesäkuuta 2014

253. Rosanne Cash: The River & The Thread (2014): Melankolian koko väripaletti


Vuosi on vasta puolessavälissä, mutta ihmettelisin suuresti jos joku muu teos onnistuu riistämään vuoden albumin arvonimeä tältä levyltä, joka ilmestyi helmikuussa, jota olen siitä lähtien kuunnellut enenmmän kuin mitään muuta levyä, ja joka vieläkin on kerta kerralta parempi. Lähin vertailukohta on hänen aikaisempi mestariteoksensa ”Rules Of Travel”, joka kuuluu 2000-luvun tähän asti parhaimpiin albumeihin, mutta tämä saattaa olla jopa vielä parempi.

Ainekset ovat yksinkertaiset; Rosannen kaihoisa ja hieman nuhainen ääni, sävellykset joiden etupäässä mollivoittoiset sävelkulut osuvat johonkin kaihohermoon suomalaisessa sielussani, bändin hienovarainen mutta elävä soitanta ja – anteeksi – ajattoman ilmavat sovitukset. Hänen aikaisempiin levyihinsä verrattuna äänipaletti on hieman leveämpi, mutta silti hillitty; pikku mausteita löytyy joka biisistä, mutta kikkailuun ei sorruta. Periaatteessa hyvinkin yksinkertaisista aineksista on taas rakennettu kokonaisuus, josta on vaikea erottaa heikkoja kohtia.

Suurimpia suosikkibiisejäni tähän mennessä ovat kantripoljentoinen ”Sunken Lands”, unelmoivan hidas ”Night School”, maantielle kaipaava avaus ”A Feather´s Not A Bird” oveline jousineen ja bluesahtavisti kävelevä ”Tell Heaven”, mutta kuunnellessani tätä kerrasta toiseen, on esiin noussut aina uusia suosikkeja. Esimerkiksi juuri nyt soi levyn ”stadionrockbiisi” ”Modern Blue”, jota koristaa muheva slidekitarointi ja tarttuva kuoro-osuus, ja joka kuulostaa mahtavalta. Ja kokonaisuus on sitä luokkaa, ettei vielä ole tullut tarvetta hyppiä biislistassa, vaan sen antaa mielellään soida alusta loppuun tai vaikka shuffletoiminnolla.

Ja vaikka kokonaisuus siis on hyvinkin yhtenäinen, se ei silti ole tasapaksu. Se on pikemminkin kuin jonkinlainen maisemamaalaus, jota tarkastellessa löytyy aina uusia sinisävyisiä yksityiskohtia, ilman että aikaisemmin löydetyt menettäisivät tenhoaan – melankolian koko väripaletti on muutakin kuin pelkkää sinistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti