300. Paul Kelly & The Messengers: Gossip (1987): Musiikkia toiselta puolelta

Popmusiikin kieli on yleismaailmallinen - ja nykyisin, verkkopalvelujen myötä, myös sen saatavuus - mutta 1980-luvulla esimerkiksi australialainen popmusiikki oli aika harvinaista herkkua näillä leveysasteilla (AC/DC:ta ei lasketa). Noin vuonna 1986 levykauppoihin ilmestyi rivi aussilevyjä Midnight Oilista alkaen, kun Australia juhli 200-vuotissynttäreitään, ja jokunen niistä tuli kannettua kotiin siinä vaiheessa kun ne joutuivat alelaareihin. En nyt muista, kuuluiko Paul Kelly silloin promottuihin artisteihin, mutta tämä levy joutui omistukseeni kohtuullisen heti ilmestyttyään.

Ja tämä on sitä itseään - sävykästä musiikkia, hyvin sävellettyä ja etenkin sanoitettua, ja vetävästi esitettyä. Instrumentointi on peruskamaa, ja Paulilla itsellään on perusrocklauluääni - sopivan käheä, ja tarpeeksi lähellä oikeaa nuottia. Tämä voisi periaatteessa olla aika kasvotonta perusrockia, mutta pari asiaa nostaa tämän levyn ns. massan yläpuolelle. Ensinnäkin sovituspuoli toimii niin hyvin - sekä vauhti että voima vaihtelevat kiitettävästi, ja soundi on ilmestymisajankohdan huomioon ottaen kiitettävän orgaaninen - peruskitarakombon sointia laajentavat koskettimet ja joskus jopa puhaltimet.

Toiseksi, ja ennen kaikkea, Kellyn laulut ovat usein aika oivaltavia pikku kertomuksia; vaikka teemat kuuluvat populaarimusiikin perusjuttuihin, käsittelytapa on tuore. Pari kappaletta nousee yli muiden; "Darling It Hurts" on menevä perusrock jonka "vuorolaulu" ja kertosäe tarttuvat kuin tauti - huomiot entisen rakastetun alamäestä tuntuvat tosiaan hiertävän - kun taas"Stories Of Me" on saksofoni- ja kosketinvetoinen tilitys kertojan omasta alamäestä kun rakkauden loppu on johtanut virvokkeiden ylikäyttöön.

Paul Kellyn levytysura jatkuu yhä, ja nykyisin hänenkin musiikkiaan voi nauttia helposti Spotifyn ja vastaavien kautta - mutta jostakin syystä olen jämähtänyt omaan kokoelmaani (kaksi LP:tä ja yksi CD, ajanjaksolta 1987-1990). Kyllä käsinkosketeltava tuote kuten levy sentään on poikaa...