torstai 16. marraskuuta 2017

338. Kathleen Edwards: Back To Me (2005): Americanaa rajan pohjoispuolelta

Mistä erottaa kanadalaisen musiikintekijän yhdysvaltalaisesta? No, jotkut kanadalaiset laulavat välillä ranskaksi, mutta eivät kaikki; useimmiten eroa ei ainakaan kuule minun korvillani. Tyylillisesti ainakin jenkkirock ja americana vaikuttavat voivan hyvin myös Kanadan puolella - ja esim. proge tai hevi nyt on periaatteessa samankuuloista artistin kotimaasta riippumatta.

Yksi viime vuosien kanadalaisista suosikeistani sopii tiiviisti tuon americanan viitan alle; Kathleen Edwards on tähän mennessä tehnyt kai neljä albumillista maanläheistä ja elämänmakuista kantrimausteista perusrockia. "Back To Me", hänen toinen albuminsa, suorastaan vaatii maantielle, autostereoon äänimaailailemaan pitkää matkaa. Edwardsin omat sävellykset ovat toimivia, ja tarjoavat pikku koukkuja joiden avulla ne jäävät soimaan päähän. Soitto on sitä itseään, niinkuin sovituksetkin - kitarat laulavat, komppi kulkee varmasti ja koskettimet maustavat tarvittaessa.

Sanoitukset ovat taas rehellistä tilitystä elämän ja suhteiden tarjoamista kolhuista - mieleen tulee esim. toinen uusi suosikkini Lilly Hiatt. Yksi kokonaisuuden kohokohdista on Kathleenin lauluääni - hän on kuin nuorempi versio Lucinda Williamsista. Nämä assiosiaatiot eivät kuitenkaan merkitse sitä, etteikö hänen profiilinsa olisi nimenomaan hänen omansa.

"Back To Me" kuuluu niihin levyihin, jotka kestävät kuuntelua myös kokonaisuutena, mutta joitakin biisejä voi nostaa esiin. Aloitus "In State" lähtee kuin ohjus, ja sitä seuraava nimikappale vain lisää löylyä. Keskitempoisia "maantiehymnejä" ovat mm. "Independent Thief" ja "What Are You", kun taas mm "Away" on akustisempi, herkempi esitys, jossa Kathleenin ääni välillä kuiskaa, välillä käy lähellä sortumista - mutta kestää.

Minulla on nyt kolme näistä hänen neljästä levystään, ja neljännenkin olen kuullut - ja ilokseni ne ovat kaikki lähes samaa tasoa. Hänen levytystahtinsa vaikuttaa olevan aika harva - mutta koska tämä musiikki, vielä yhden kliseen käyttääkseni, on ajatonta, se ei haittaa. Nämä levyt tulevat kuulostamaan hyviltä vielä kauan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti