Tämä levy taitaa olla ensimmäisiä aikoinaan hankkimiani, joka sopi americana-etiketin alle - joskaan en sitä 90-luvun puolivälissä edes tiennyt; tiesin diggaavani soulia, tiesin vierastavani countryä, ja arvelin artistin joka valitsee levylleen kaksi Van Morrisonin biisiä olevan tutustumisen arvoinen. Ja olihan hän. Maria McKee ei ehkä ole maailman voimakasäänisin laulaja, mutta hän ei pelkää antaumuksellisia tulkintoja - välillä ehkä jopa läikkyy yli, mutta se ei haittaa niin kauan kuin palo välittyy.
Hän osoittaa taitonsa vaikkapa Van the Manin biiseillä; varsinkin Astral Weeksiltä poimittu "The Way Young Lovers Do" on viehko tulkinta, kuolemattomalle alkuperäisversiolle kunniaa tekevä mutta vielä tyrmäävämpi on mm. Dusty Springfieldin tunnetuksi tekemä "I Can´t Make It Alone"; sen kuultuaan ymmärtää, ettei Maria McKee todellakaan tule selviämään yksin. Vastaavia herkkupaloja on muitakin; aloitus "I´m Gonna Soothe You" ja toinen Morrisonveto "My Lonely Sad Eyes", mutta pankin räjäyttää miltei joplinmaisesti tulkittu "I Forgive You", joka vetää soulahtavan kantrirokin (?) jo miltei gospeliksi.
Yksin laulu ei tätä sekahedelmäsoppaa mausta - soitto ja sovitukset ovat yhtä tärkeässä osassa. Minusta tämän levyn yksi viehätys on sen samanaikainen juurien kunnioittaminen ja niiden iloinen sekoittaminen - ilman kikkailua tai esim. liikaa modernia tekniikkaa. Jo Lone Justicesta lähtenyt reipas ote jatkuu, ja dynamiikkakin on hallussa. Joillakin myöhemmillä levyillä sovitukset menevätkin jo yli laidan, mutta vielä tällä albumilla kokonaisuus pysyy koossa.
Ja vielä pitää todeta sekin, että tämä on hyvin koottu kokonaisuus - puolet levystä on omia biisejä, puolet huolella valittuja covereita, mutta se toimii saumattomasti, sekä sävellyksiltään että tulkinnoiltaan. Vaikka tekstit eivät siitä varsinaisesti kerrokaan, tunnelma on välillä jopa harras. Sellaista ei ns. kevyessä musiikissa liikaa kohtaakaan.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti