maanantai 1. tammikuuta 2018

346. Whitehorse: Panther In The Dollhouse (2017): Myöhempien aikojen popkeitos kaikilla mausteilla

Kehuin aikaisemmin syksyllä kanadalaisen Whitehorse-duon aikaisempaa albumia "The Fate Of The World Depends On This Kiss", ja sen jälkeen aika on kulunut mukavasti sekä sen että tämän uuden albumin parissa, maustettuna parilla löytämälläni Luke Doucetin soololevyllä. Mitä enemmän niitä kuulen, sitä enemmän viehätyn pariskunnan soundista - americanaperustasta, popmelodioista ja popäänistä, modernimmista mausteista ja yhä persoonallisemmista äänikuvista, ja tällä uudella levyllä Whitehorse on mielestäni taas astunut askeleen edemmäs.

Levylle mahtuu sekä atmosfäärisiä tunnelmapaloja kuten aloitus "Epitaph In Tongues" ja ajattoman kaunis "Nighthawks",  rämisevällä kitarasoundilla koristeltuja popklassikoita kuten "Trophy Wife", että stomppaavia vauhtipaloja kättentaputuksineen kuten "Pink Kimono". Kitaroiden lisäksi koskettimet värittävät useita biisejä mukavasti. Oli tempo sitten mikä hyvänsä, jokaiseen biisiin löytyy viehkoja sävelkulkuja jotka joko maalailevat tilaa tai leikkaavat räminän läpi. Äänikuva on huomattavan läsnäoleva - en tiedä, onko tämä äänitetty olohuoneessani, mutta kuunnellessa tuntuu siltä.

Pariskunnan äänet vaihtavat vetovuoroa, välillä duetoidaan, ja stemmat lähtevät kuin erityisavustaja takaluukusta. Melissa McClelland on loistava poplaulaja, tarvittaessa klassisen viileä ja tarvittaessa kiihkeä, ja Luke Doucet täydentää häntä ilmeikkäästi vaikka ei ole mikään Coverdale. Pariskunnan lauluntekotaidot ovat nekin parhaasta päästä - levy ei pursua pelkästään ovelia sävelkulkuja, vaan myös persoonallisia ja jopa runollisia tekstinpätkiä.

Ja aloittaakseni myös vuoden 2018 levyruotimiseni perinteisellä kliseisellä tavalla, lisään tuohon yleiseen ajattomuuteen (samalla kun tämä levy kuitenkin on kiinni myös tässä päivässä - mielenkiintoista on kuulla miltä tämän levyn soundi tuntuu 2028 tai 2038) myös formaatin klassisuuden - levyn kymmenen biisiä kestävät yhdessä 35 minuuttia ja risat. Juuri sopiva, LP-mittainen annos maukasta popkeitosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti