Kun vuosituhannen alkupuolella asustin vajaat puoli vuotta Espanjassa, päätin tutustua espanjalaiseen kevyeen musiikkiin, sekä ihan kiinnostuksesta että kieltä kuullakseni, ja sillä tiellä olen edelleenkin. En tiedä, odotinko sen olevan järjestään jotakin flamencoa tai sitten ylitunteellista jousimerta, mutta tietenkin länsimaisen popmusiikin muotokieli on ylikansallista - joskin välillä paikallisin maustein.
Monet silloin löytämäni artistit - Luz Casal, Revolver, Amaral, La Oreja de van Gogh jne - ovat jääneet jatkuvaan kuunteluun, mutta uusiakin tuttavuuksia löytyy.
Vanesa Martin on sikälikin miellyttävä tapaus, että hän käsittääkseni on minun "kotikulmiltani" Malagasta - mutta vaikka nimenomaan Andalusiassa flamenvo elää ja voi hyvin, hänen musiikkinsa on "tavallista" kevyttä musiikkia. Jonkinlaisia vertailukohtia voisivat olla vaikka Sheryl Crow, Chrissie Hynde ja Natalie Imbruglia, soundillisesti, mutta Vanesan kevyesti nuhainen, persoonallinen ääni on ihan omanlaisensa.
Hän tekee itse biisinsä - sävellyksissä on mukavia koukkuja, musiikki on miellyttävän vähäeleisesti ja sävykkäästi sovitettua, ja tekstit pyörivä enimmäkseen ihmissuhteiden ympärillä. Jonkinlainen vähäeleisyys sopii myös lauluilmaisun otsikoksi - tällä levyllä ei mennä korkealta tai kovaa, vaan pikemminkin intiimisti ja läsnä. "Complicidad" on ilmeisesti jonkinlainen hitti, mutta koko levy on aika lailla samaa tasoa niin, etten osaa nimetä mitään erityisiä huippuja enkä etenkään pohjanoteerauksia.
Sanoitukset ovat tietenkin haasteellisia, koska espanjantaitoni on lähinnä viitteellistä - mutta kun en läheskään kaikkea ymmärrä, en myöskään voi harmitella esimerkiksi mahdollisia typeryyksiä - enkä esimerkiksi reagoida mahdollisiin ihmeellisiin painotuksiin (jotka esim suomenkielisessä musiikissa häiritsevät minua yhä enemmän). Ehkä en sittenkään yritä opiskella kieltä sen enempää, vaan jatkan tästä musiikista nauttimista kokonaisuutena...
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti