Rockmusiikki ei ole vuosikausiin ollut mikään nuorten etuoikeus, mutta viime vuosina olemme päässeet siihen tilanteeseen, jossa eivät vain muusikot vaan myös heidän huippu-uransa täyttävät puoli vuosisataa. Jotkut konkareista ovat hyvästäkin syystä väsähtäneitä, mutta sitten on Näitä tyyppejä joiden tahti vain paranee.
Richard Thompson ei ole minusta tehnyt ensimmäistäkään huonoa levyä - matkaan mahtuu sentään yksittäisiä tuotannollisesti pahoinpideltyjä lättyjä, ja jonkun verran kokeellisempaa kamaa joka ei kaltaiselleni popnörtille uppoa, vaikka sinänsä hyvin tehtyä onkin - mutta hänen 2010-luvun tuotantonsa tähän asti on ehkä hänen uransa hienoin kokonaisuus. Toistaiseksi uusimman levyn, "Still", kehuin jo aikaisemmin - mutta tällä kertaa kolahti sen edeltäjä.
Homman nimi on sähköinen, pienellä bändillä soitettu rytmimusiikki. Thompsonin kitarointi on tietysti esillä - hänellä on ihmeen kevyt ote ja puhutteleva soundi, johon en tahdo kyllästyä vaikka se ei ole suosikkisoittimeni. Hän on hyvä laulaja, ja ikä on vain parantanut otetta - nuorempana hän joskus heittäytyi tuskan vietäväksi, mutta uudemmilla levytyksillään hän on todellinen melankolian mestari. Surumielisyyttä ilman rypemistä; iskee tähän suomalaiseen sieluun kuin 220 voltin kakkosnelonen. Komppi toimii kuin ihmisen mieli - ei mitään ylimääräistä, mutta mitään ei puutukaan.
Ja homman kruunaavat hienot biisit. Ne voisi luetella kaikki, mutta aloituskolmikko lyö jo jalat alta; "Stony Ground" on todella vetävä, "Salford Sunday" hienovaraisen melankolinen ja "Sally B" taas folkrockia sanan todellisessa merkityksessä - eikä jatko paljoa häviä. Nopeammat vedot kuten "Good Things Happen To Bad People" ovat viettelevän svengaavia, kun taas hitaammat tuovat melkein tipan silmään, kuten arvokkuuden rippeitä keräävä "Another Small Thing In Her Favour" - tai akustisempi "Snow Goose", joka liittyy saumattomasti miehen hiljaisten helmien nauhaan.
Hienoa musiikkia, kerta kaikkiaan - ja jos ennakkomaistiaiset ovat edustavia, ensi kuussa tuleva uusi lätty jatkaa tämän ja "Stillin" linjaa.
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti