104. Carolina Wallin Perez: Pärlor och svin (2009): Ote tulkitsemisen oppikirjasta

Ellen väärin muista, taisin joko teilata coverlevyjen väheksymisen tai sitten kiitellä uskaliaita tulkintoja keväämmäällä, kun kirjoitin Beautiful Southin loistavasta coverplatasta – mutta jos joku vielä epäilee tulkintojen mielekkyyttä, tämän levyn pitäisi vakuuttaa paatuneimmatkin kriitikot. Carolina Wallin Perez pistää sitä paitsi vielä yhden paremmaksi, tai vaikeammaksi, tekemällä kokonaisen levyllisen yhden ja saman alkuperäisen tekijän musiikkia. Kohde ei ole kuluneimmasta päästä – Dylantulkintoja on maailma jo melkein täynnä – vaikka kotimaassaan tunnettu onkin, koska tämä levy koostuu Kent-yhtyeen lauluista.

Minulle Kent ei ole mikään epäjumala; omistan toki nipun heidän levyjään, ja parhaat niistä ovat loistavia, mutta toisaalta heidän musiikkinsa minun korvissani usein on myös pelkkää äänivallia, eikä laulaja Joakim Berg kuulu suosikkeihini vaikka ei aina häiritsekään kokonaisuutta. Kentin vahvuus on se, että soundin takaa löytyy oikeita popbiisejä, vieläpä tarttuvia sellaisia. Ja tämä on myös Carolina Wallin Perezin levyn salaisuus – se on kokoelma hienoja sävellyksiä, tulkittuina alkuperäisesti aika lailla poikkeavalla tavalla – jatsahtavasti, akustisesti, joskus johonkin lattariin viitaten, modernisti mutta ajattomasti. Hänen äänensä on hyvä – olematta sentään loistava – ja ennen kaikkea hänkin antaa kappaleiden puhua; ei mitään melismoja tai soululvahduksia, vaan eleettömän tyylikästä ilmaisua.

Hitit ovat aina hittejä; ”Ingenting”, ”Om du var här”, ”Kärleken väntar” ja muut soivat ilmavasti, vaihtelevasti, viekottelevasti – mutta myös albumiraidat kuten ”Klåparen” ovat oikein hyviä. Minun on itse asiassa vaikea poimia 13 kappaleen joukosta kohokohtia, eikä liioin liikoja suvantojakaan. Ehkä juuri ”Ingenting”, kitaravetoisena ja alkuperäistä huomattavasti hitaampana, on mieleenpainuvin.

Tämä on käsittääkseni Wallin Perezin esikoislevy, enkä tiedä mitä tai ketä hän seuraavaksi aikoo tulkita – ehkä jopa omia laulujaan, jos sellaisia on, enkä oikein käsitä miten hän aikoo pistää tästä paremmaksi, mutta se ei onneksi ole tämän loistavan tulkitsemisen oppikirjan ongelma – tämä on ja pysyy. Suosittelen!

Vuoden 2009 parhaat

Vuosi on vaihtunut, ja niin on aika pohtia viime vuoden tuomia musiikillisia elämyksiä. Minä sain viime vuonna kuulla paljon hyvää musiikkia, mutta suhteellisen suuri osa siitä oli jo vanhaa kamaa, mm. koska olen alkanut toteuttaa suurta levystöni tietokoneellesiirtämishanketta, ja aloitin sen ysäristä eli 90-luvun levyistäni. Niitähän oli satoja, mutta sen lisäksi huomasin lainaavani kirjastosta lisää voidakseni täydentää tarjontaa. "Vanhoihin" suosikeihin tulen ehkä palaamaan myöhempänä ajankohtana.

Toinen ilmiö, joka on vaikuttanut musiikkikulutukseeni, on Spotifyn hankkiminen. Sitä mukaa kun palvelun tarjonta on parantunut, on minun hengailuni siellä lisääntynyt – mutta täysin myyty en vielä ole, koska työkämppäni verkko-olosuhteet ovat alkeelliset, enkä vielä saa palvelua myöskään autoon; niinpä CD-levy on vielä tänäkin vuonna kova sana. Olosuhteiden kehittyminen on kuitenkin vain ajan kysymys; pian minun on totuttava siihen, että musiikki voi olla hallussa ja tallessa muutenkin kuin levyllä.

Haluan silti vielä käyttää albumia mittayksikkönä, ja nimetä tänä vuonna ilmestyneiden levyjen parhaimmiston sillä varauksella, että kovin moni mielenkiintoinen uutuus on vielä tsekkaamatta. Parhaat vuonna 2009 ilmestyneet albumit minun kirjoissani ovat, satunnaisessa järjestyksessä,

Ebba Forsberg: Ta min vals/Ebba Forsberg sjunger Leonard Cohen

Vanhan mestarin (vaikkakaan ei minun suurimman suosikkini) lauluja esitettyinä tuoreella tavalla, välillä hieman nyrjähtäneesti ja välillä runollisesti, yhden naapurimaamme suurimman äänen, viileän tyylikkään Ebba Forsbergin kantamina.

Carolina Wallin Perez: Pärlor för svin

Toinen coverlevy – minulle entuudestaan tuntematon uusi kyky tekee Kentistä jazzia ja singer-songwriterkamaa, ja avaa monet jo alkuperäisversioina makoisat hitit uuteen lentoon. Jos aiot hankkia vain yhden levyn naapurimaastamme tänä vuonna, unohda ”Röd” ja osta tämä!

Magnus Carlson & The Moonray Quintet

Kolmas ruotsalainen, Weeping Willowsin solisti ja Herra Tyylitaju, ja kolmas coverlevy. Tämä on urkupainoista souljazzia, sointi on kuin jääpala janoon nääntyvän huulilla ja kappalevalinnat mainioita; standardeista Doorsin ”Riders On The Stormiin” ja Paul Wellerin ”You Do Something To Meen”.

Tuomo: Reaches Out For You

Suomen soulmies numero… no, ei Tuomo vielä ohita Niko Ahvosta, mutta tunkee kovasti rinnalle. Ilmaisu on vain laajentunut debyyttiin verrattuna, ja tämä levy soi jo niin rikkaasti että kehitys saisi ensi kerralla jo kääntyä muualle (seuraaja onkin jo kaupoissa...) Ja kieli on hanskassa, yhtä paljon kuin sävellykset ja sanoitukset.

Emma Salokoski & Ilmiliekki Quintet: Vi sålde våra hemman

Toinen kotimainen, toisella kotimaisella. Emman ääni sopii melkein paremmin tämän jazzillisemman/laulelmamaisemman/kokeellisemman combon sointiin kuin Ensembleen, ja kappalevalinnat ovat hienoja – Ferlintulkinnasta tradiin ”Sollerödanseniin”. Jos tämä levy ei ensikuulemalta aukea, paina repeatia.

Huomaan että listasta tuli vähän "toispuolinen", koska muuallakin kuin Pohjoismaissa tehtiin hyvää musiikkia, mutta nämä nyt vain osuivat kohteeseen parhaiten... pitäisi ehkä miettiä myös sijoja 6-10?