43. Richard Thompson: You? Me? Us? (1996): Kaikkien aikojen paras tupla-albumi?

Monien mielestä Richard Thompson on yksi populaarimusiikin aliarvostetuimmista neroista, kun taas jotkut ovat sitä mieltä, että hänen musiikkinsa on aina sitä samaa tuskaista uikutusta ja kitaranvingutusta. Useimmat eivät ole miehestä kuulleet puhuttavankaan. Minusta hän on oikeastaan molempia – parhaimmillaan tuskan anatomiaa viiltävästi analysoiva ja esittävä nero, ja aina välillä tuskastuttava itsesäälissä rypevä äijänkäppänä.

Tällä albumilla hyvät hetket ovat tiheässä ja se uikutus on siedettävissä raameissa. Vaikka kokonaisuus mahtuisi yhdelle lätylle, se julkaistiin tuplana, johon kuuluu sähköien ja akustinen levy. Varsinkin sähköinen levy on tapaus – nopeissa kappaleissa on sellaista latausta, joka muutamalta muulta hänen viime vuosinen levyltään on puuttunut, ja hitaissa juuri sitä karun kauneuden ja voiman sekoitusta, johon hänen parhaimmat teoksensa perustuvat. ”She Steers By Lightning” ja ”Razor Dance” ovat tuon nopean puolen helmiä, kun taas ”Hide It Away”:n sähköinen versio ja ”Dark Hand Over My Heart” edustavat hymnipuolta.

Akustinen levy kuvastaa Thompsonin folkimpaa puolta, ja se on taas riisutumpi kuin suurin osa hänen myöhempien aikojen tuotannostaan; perinteiset kansansoittimet ja –sovitukset ovat tällä levyllä taka-alalla. Vaikka äänikuva on ykstotisempi, se ei haittaa; päinvastoin se jotenkin alleviivaa materiaalin voimaa. ”Hide It Away” akustisena on hieno, ”The Woods Of Darney” eräänlainen rauhanmanifesti joka toimii paremmin kuin taistelulaulut, mutta levyn kruunu on ”Cold Kisses”, jossa ystävämme pääsee käsittelemään yhtä lempiaiheistaan eli mustasukkaisuutta, tällä kertaa korostetun rauhallisesti muta jotenkin hyytävästi.

Rockin historiassa on monia hienoja tuplia, joista jotkut ovat jopa legendaarisia – ja nykyisinhän koko käsite on hieman vesittynyt, kun monet ”yksöisalbumit” ovat yhta pitkiä kuin perinteinen vinyylitupla, mutta tämä on yksi niistä todella harvoista, jonka tekee mieli laittaa soimaan heti uudelleen...