235. Niko Ahvonen & Cortina Jets: Eilen tänään huomenna (2003): Monipuolista mustaa ja vähän muutakin musiikkia

Niko Ahvonen on riemastuttava tapaus. Hänellä on loistava ääni - kuiskauksista huutoihin - jolla hän tulkitsee oivaltavan omintakeisia tekstejään, joita yleensä komppaa huomattavan sulosinisointuinen Cortina Jets. Kun säveltäminenkin sujuu, ja musiikkimaku ja tyylitaju mitä ilmeisimmin ovat parhaasta päästä, on oikeastaan synti ja syöpä ettei hän aina komeile listojen kärjessä. Toisaalta minunkaltaiseni hifistelijät voivat iloita siitä, että on tällaisia loistavia mutta vähemmän tunnettuja diggailun kohteita joiden avulla voi tuntea ylemmyyttä.

Nikon kaikki levyt ovat olleet vähintään hyviä, mutta tämä on kolmen ensimmäisen soulpainotteisen lätyn jälkeen jotain muuta, koska se on maalattu leveämmällä pensselillä ja useammilla väreillä. Aloitus "Jokamiehenoikeus" on vielä perinteistä soulbiittiä, jonkinasteinen hitti "Aavekaupunki" etenee vastustamattomasti jonkinlaisella skapoljennolla, rouheiden torvien kyydittämänä, ja Nikon laulu on silkkaa bluesia, ja "Kaikki syntini" taas kuin Staxin 70-luvun alun sinkku. "Savurenkaita" soi kuin 60-luvun lopun viihdesouliskelmä, ja "Vaikeastitavoiteltavii" menee jo melkein viihteen puolelle.

Meno on siis monipuolista, mutta ennen kaikkea tämä on huomattavasti enemmän bluesia kuin hänen aikasempi tuotantonsa. "Hyvän kodin poika", "Silta" ja "Piruparka" kulkevat kuin pikajuna, jotenkin samalla aikaa hillittyinä ja hillittöminä, ja solistimme häärää seremoniamestarina niin, että hänet hyvinkin voisi kuvitella katuojaan, sillankaiteelle tai tienristeykseen sieluja metsästämään. Toisaalta "Yhdessä vai erikseen" on sitten ehkä uskottavin kuulemani illan viimeinen - ei ehkä nojailubiisi, vaikka sen voisi vetää ihan paritanssina, mutta tarina haaveista ja todellisuudesta joka iskee suoraan sieluun, saksofonin tuuppaamana (tuuttaamana?).

Komea setti, ja vielä sikäli loistava, että sen kaksitoista biisiä mahtuvat suurin piirtein neljäänkymmeneen minuuttiin - sekä laululle että soitolle on tilaa, mutta mihinkään liiallisuuksiin ei mennä. Toisaalta voisi kuvitella tämän setin kestävän esim hikisessä livetilanteessa huomattavasti pitempiä versioita. Tämän pumpun keikka onkin yksi niistä tapahtumista, joihin en vielä ole saanut itseäni raahattua, vaikka kyllä pitäisi. Toisaalta hän voisi myös vähitellen julkaista jotakin uutta...