tiistai 31. toukokuuta 2011

130. Santana: Inner Secrets (1978): Toisenlainen kitarasankari

1970-luvun loppupuolella heräävää popmusiikillista tietoisuuttani muokkasi ennen kaikkea parhaan kaverini isoveljen levykokoelma, joka oli suoraan sanoen mielenkiintoinen varhaisteinille, joka siihen asti oli kuunnellut vain Biitlesiä ja Abbaa. Yksi platoista, joka sieltä löytyi varmaan ihan tuoreeltaan, oli tämä Carlos Santanan ja bändinsä tekele, joka ilmeisesti oli bändin siihen asti "popmaisin" tuotos (myöhemmin sitä poppia tulikin enemmän), ja joka jo silloin kauan sitten teki minuun aikamoisen vaikutuksen. Yksi syy taisi olla tuo lattarivaikutteinen soundi, joka ainakaan siihen aikaan ei ollut kovin tavallinen ainakaan minun musiikillisessa maailmassani.

Tämä kuuluu niihin levyihin, jotka sittemmin hankin CD-hyllyyni, ja se on vieläkin suosikkini Carlos Santanan laajassa tuotannossa (jota en kylläkään ole systemaattisesti kuunnellut). Samaten tykkään vieläkin soundista, sen jonkinlaisesta yhdistelmästä latinalaisamerikkalaista kaihoa ja jonkinlaista jyräystä, ja kitaristivelhomme soolot käyvät hyvin korviini. Senaikaisen laulajan Greg Walkerin ääni on myös mieleeni - ja esim bändin 2000-luvun hittilevyihin verrattuna tämä kuulostaa yhtenäiseltä, koska sama mies hoitaa vokaalit läpi levyn.

Jonkinlaisia suosikkikappaleitani ovat mm. "Well All Right", vanha Buddy Hollybiisi joka saa aika toisenlaisen käsittelyn riffeineen ja breikkeineen; tätä laulua (ja nimenomaan tätä sovitusta) höyläsimme lukiolaisina itsekin 80-luvun alussa, kun olin oikein rocklaulaja, midtemponumero "Open Invitation", alotus "Dealer/Spanish Rose" sekä tunnelmallinen "The Facts Of Love". Niinkuin jo yllä totesin, tätä albumia taidetaan pitää Santanan "taiteellisen tason laskun ja kaupallistumisen" aloituspisteenä, mutta se ei sanottavasti haittaa minua koska pidän juuri popmusiikista - taiteellisempia genrejä sinänsä väheksymättä. Ja vaikka en osaa soittaa kitaraa, juuri Carlos Santanan kitaran ääni kuuluu niihin jotka kuvittelen tunnistavani - vaikka se tarkoittaisikin sitä, että hän ei juuri vaihtelua harrasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti