Mariska taitaakin yllättäen olla monipuolisin ns. mustan musiikin esittäjä, mitä tästä maasta löytyy. Käsittääkseni hän on luonut uraa lähinnä rap-artistina, mutta tämä hänen viime vuonna ilmestynyt ensimmäinen bändilevynsä on jotain ihan muuta; tämä on jonkinlainen osittain iskelmällinen perinteinen R&B-levy, jonka analogiset soundit ovat riemastuttavia, ilmava komppi soi kuin ihmisen mieli - ja artistimme laulu ja tekstit ovat kuin nenä päässä.
Jo aloitus "Hurrikaani" rullaavine rumpukomppeineen ja rivakkoine puhallinriffeineen - ja jotenkin hävyttömältä kuulostavine teksteineen - on oiva makupala, sitä seuraava "Suloinen myrkynkeittäjä" heittää melkein humpaksi (itse asiassa mieleen tulee Vaya Con Dios), kun taas "Venäläinen ruletti" on kuin Roy Brownin tai Wynonie Harrisin laulukirjasta. Teksti kulkee, ja laulu on eloisaa. Itse asiassa hänen ilmaisunsa on yksi harvoista tässä maassa, joka taipuu rytmimusiikin dynamiikkaan vaikka kuinka helposti, ollen samalla vielä ilmeikäs.
Todellinen kohokohta on silti "Kokkaa mua", jota on vaikea punastumatta kuunnella; mitenköhän keikkakuulijoiden mahtaa käydä... tunnelma on kuin jostain speakeasysta pikkutunneilla, kun saksofoni soi ja urut viekottelevat taustalla. Loputkin levystä voisi vielä kehua, mutta tämä riittää ainakin minulle. Todettakoon vielä, että viimeisenä raitana on tango-bonusbiisi "Sua kaipaan", joka ehkä menee pastissimaisuudessaan vähän yli - mutta sanon tämän sillä varauksella, että tango ei varsinaisesti ole minun lajini. Vanha R&B sen sijaan on sitä, varsinkin näin etevästi päivitettynä. Uuh, ihan tässä marinoituu...
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti