perjantai 16. elokuuta 2013

214. Eva Dahlgren: För väntan (1981): Nuori lupaava rockartisti vauhdissa

Eva Dahlgrenista tuli sittemmin sekä megatähti ainakin pohjoismaisella tasolla että yleinen kulttuurihenkilö, mutta tämä hänen kolmas levynsä vuodelta 1981 esitteli parikymppisen, jopa ehkä vähän vihaisen nuoren laulajan, joka teki omat biisinsä - ja joka oli nainen. Tänään se ei olisi epätavallista, mutta vielä tuolloin ainakin minun muistikuvistani löytyi kovin vähän vastaavia esimerkkejä - tietyllä tapaa ehkä Chrissie Hynde, vaikka tämä levy ei olekaan varsinaista uutta aaltoa, mutta toisaalta Eva ei mielestäni oikein istu perinteiseen singer-songwriterkuvaan.

Tämän levyn ansiot ovat kuitenkin ensi kädessä musikaalisia. Soundi on irtonainen, funkahtava, välillä hieman reggaeta lainaava, kitarointia suosiva. Avauskaksikko on hyvä esimerkki; "Sommarbarn" on nuoruuden vimmalla laukkaava esitys, hitti "Titta på mig" taas tanssittavampi, mutta molemmat tiukkoja ja svengaavia. Toisaalta jo neljännellä raidalla Eva esittää ehkä tunnetuimman ja vahvimman puolensa; kauniisti jousisovitettu "Jag vill ha dig" on täysipainoinen balladihelmi, joka saumattomasti vaihtuu pianovetoiseen "Egoism":iin, joka laulusuorituksineen on jopa vähän progemainen. B-puolen "Häxorna" täydentää tätä osastoa.

Välillä mukaan sekoitetaan englanninkielisiä esityksiä; ne eivät mitenkään häviä ruotsinkielisille, ja esim. kolmas raita "Violence" sopii hyvin aloituskaksikon perään, mutta minua tuo sekoitus hieman häiritsee - pidän enemmän kielellisesti yhtenäisistä albumeista. No, se jos mikään on makuasia - ja toisaalta hänen sävellyksensä toimivat kielestä huolimatta, sovitukset (jo tuolloin konkariosastoon kuuluneen tuottajan Anders Glenmarkin työtä) ovat kekseliäitä ja ilmavia. Niin, ja jo nuorena Eva oli kova laulaja.

Pidän myös hänen myöhemmästä tuotannostaan, ainakin silloin kun hän ei ole sortunut kokeilemaan liikaa, mutta vieläkin (ja ehkäpä myös ajan kultaamana) tämä levy on paitsi hänen tuotantonsa kruunu yksi ruotsalaisen rockin hienoimmista hetkistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti