sunnuntai 4. elokuuta 2013

212. Björn Afzelius: Riddarna kring runda bordet (1987): Aatteen ja tunteen paloa

Siinä kun suomalainen poliittinen laululiike minusta kuulosti turhan julistavalta ja totiselta, onnistuttiin länsinaapurissamme paremmin yhdistämään idästä tuleva ideologia läntiseen populaarimusiikilliseen viitekehykseen, ja samalla yhdistää poliittinen vaikuttaminen ja kansansuosio. Tämän liikkeen keulahahmoja olivat muiden muassa Mikael Wiehe (josta myöhemmin enemmän) ja Björn Afzelius, joiden ura alkoi 1970-luvun alussa Hoola Bandoola Bandissa ja sitten jatkui sooloina ja joskus yhdessä - Afzeliuksen kohdalla vuoteen 1999, jolloin hän menehtyi syöpään.
Hänen levynsä olivat harvoin arvostelumenestyksiä, mutta usein myyntisellaisia - ja häntä kuuntelivat myös monet porvarit (minunkin tuttavapiirissäni näitä levyjä kuuntelivat eniten kaikkein konservatiivisimmat kaverini).

Tämä lätty ilmestyi suurimman suosion jo laannuttua, mutta Afzeliuksen kynä oli saavuttamassa uusia korkeuksia. Vaikka hän välillä oli vasemmistolaisuudessaan aika naiivikin, on esim. tämän levyn "Glasnost" eräänlainen tilinteko itänaapurimme kanssa - kaikkein eniten Afzelius taisi olla pienen ihmisen puolella, oli sitten vastassa mikä systeemi hyvänsä. Tämän levyn kantava teema on silti eräänlainen taustapeiliin katsominen - nimibiisissä ja aloituksessa "Sådan herre..." hän muistaa lapsuuden ja nuoruuden kavereitaan, kun taas levyn päättävä balladi (ja paras biisi) "Tid att leva, dags att dö" käy kertojamme kanssa kirkkomaalla katsomassa hautakiviä. "Odyssevs" taas kertoo laulajan kiertolaiselämästä ("snart har jag sett varannan vuxen svensk i ögonen").

Toisaalta hän kommentoi myös kilpavarustelua ja välinpitämättömyyttä - ja kritisoi Neuvostoliittoa. Romantiikalla on myös paikkansa, kuten hänen levyillään yleensäkin. Musiikillisesti tänä on aika perinteistä, ehkä joskus aavistuksen liiankin miellyttävää menoa, mutta esim. bluesahtava "Morristown" ja päätösballadi ovat jänteviä esityksiä, sävellykset kautta linjan hienoja ja esim slidekitarointi maukasta. Bändi on soittanut vuosikausia yhteen, ja se kuuluu kokonaisuudessa. Afzelius itse on hyvä laulaja, skoonelaisvivahteisen ärrävikansa kanssa, ja esittää välillä ehkä ylitsevuotavan romanttiset tekstinsä tunteella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti