Kaikkihan tietävät tietysti tämän levyn hitin. "I Want To Know What Love Is" on hieno biisi; jossakin vaiheessa ehkä hieman ylisoitettu, mutta nykyisin sitä voi arvostaa mahtipontisen AOR:n malikappaleena. Viettelevät sointukulut ja Lou Grammin tulkinta, ison kuoron tukemana; mitä sitä enää voisi kaivata? Toisaalta hieman pienimuotoisempi "That Was Yesterday", jonkinasteinen hitti sekin, on vielä jäntevämpi biisi - ja balladipuolella "Two Different Worlds" on nimenoman solistin juhlaa.
Mutta Foreigner osaa myös pitää lujempaa ääntä - "A Love In Vain" kantaa mukanaan ehkä albumin komeinta kertosäettä, ja samaten "Down On Love" kulkee kuin premium-luokan limusiini interstatella. Kaikkiin biiseihin ei riitä loistosävellyksiä, mutta esim. "Tooth And Nail" lyö naulan perille sekin kertosäkeensä kautta. Soitto sujuu tältä pumpulta, ja äänikuva on vuoden 1984 vuosiluokan parhaimmistoa, mitä tulee raskaamman reunan musiikin pukemisesta modernimpaan asuun.
Kaikki tänä olisi silti turhaa, ellei mikin takana olisi osaajaa - huomaan pitäväni Foreignerista huomattavasti enemmän kuin muutamasta muusta vastaavasta bändistä juuri, koska Gramm on oikea solisti - ei se kitaristeista, joka joutuu hoitamaan laulun koska muut ovat vielä huonompia, mutta ei myöskään mikään kiljuja/karjuja joka tunkee omaa tulkintaansa sävellysten päälle. Tällä levyllä - ja Foreignerin muillakin - hän on se tekijä, joka välillä tekee tästä suoranaisen laulujuhlan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti