Amerikan Etelävaltojen musiikki on monella tapaa lähellä sydäntäni - musta soul ja blues, tietenkin, mutta myös "valkoisempi" southern rock, vaikka sitäkin on monenlaista enkä kaikista sen esittäjistä hirveästi välitä. Parhaimmillaan se on juurevaa, svengaavaa, suurella bändillä ja sydämellä soitettua ja väkevästi mutta sielukkaasti laulettua aitoa analogista musiikkia, joka jyrää kaiken alleen mutta hellällä otteella.
Paras kuulemani tätä musiikkilajia edustava albumi on tämä Derek Trucks Bandin viimeinen teos - nyttemmin bändistä on muodostettu Tedeschi Trucks Band, ja vokalistin paikan on ottanut Derekin vaimo Susan Tedeschi, itsekin menestynyt bluesartisti. Tämä levy svengaa ja hengittää, rokkaa ja rullaa, ei hirveän nopeasti mutta jäntevästi, täysin ääniraidoin. Minun suosikkejani ovat mm. aloitus, Bob Dylanin "Down In The Flood", sitä seuraava rytmipala "Something To Make You Happy", kaihoisan tunnelmallinen "Days Is Almost Gone"... mutta koko levy on oikeastaan yhtä hyvää sekametelisoppaa, jossa monipuolinen kitarointi yhtyy rullavaan rytmiin ja reheviin riffeihin - mutta ilmavasti ja dynamiikkaa tajuten.
Erityismaininta menee laulusolisti Mike Mattisonille, jonka käheä ja ilmeikäs, asiassa ja nuotissa pysyvä ääni kruunaa kappaleet. Välillä puikkoihin hyppää Susan Tedeschi, joka hänkin paitsi kitaristi on hyvä laulaja, mutta tulos on silti yhtä hyvä. DTB on ilmeisesti julkaissut useampiakin livelevyjä ja tehnyt uraa nimenomaan livebändinä, ja sitä en yhtään ihmettele - tätä jengiä olisi todella mukavaa diggailla paikan päällä. Tällaisia ovat (minun korvissani) Syvän Etelän äänet parhaimmillaan...
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti