135. Eppu Normaali: Imperiumin vastaisku (1988): Klassikko sadan vuoden päästäkin?

Olen kuluvan kesän aikana pitkästä aikaa kuunnellut kotikaupunkini suuria poikia Eppu Normaalia, ja taas kerran tullut miettineeksi sitä, miten jotkut suuret bändit tekevät legendaarisia albumeja jotka ovat enemmän kuin biisiensä summa, ja toiset taas aina onnistuvat mokaamaan jossakin suhteessa niin, että oikeastaan yksikään kokonaisuus ei ole yhtä hyvä kuin kappaleiden summa, tai ollenkaan niin kova kuin ko. yhtyeeltä voisi odottaa. Niinkuin ehkä arvaattekin, Eput kuuluvat mielestäni tähä myöhäisempään kategoriaan - tosin tietyin varauksin.

Esimerkiksi jo aikaisemmin kehumani "Rupisia riimejä" on klassikko, vaikka ainakin kaksi sen kymmenestä kappaleesta on täyttä roskaa, ja parissa muussakin on selviä puutteita - ja tämä Eppujen suosion huipulla julkaistu "Imperiumin vastaisku" on oikeastaan vielä selvempi esimerkki. Aloitan haukuista: Olen sen verran tosikko, että en kestä tahallaan huonosti laulettuja viinanläträysralleja, ja tämän levyn hitti "Baarikärpänen" on tämän lajin hirveimpiä esimerkkejä. En vain siedä sitä.

Toisaalta kaikki muut kahdeksan esitystä ovat enemmän tai vähemmän loistavia. Aloitus, "Afrikka, sarvikuonojen maa" on esimerkki luovasti epäkorrektista kielenkäytöstä, A-puolen hymnit "Linnunradan laidalla" ja "Kalkkiviivoilla" ovat kerrassaan huikeita, samaten rokkaavampi "Keskiyön cowboy" ja kolmas rockhymni "Roudan rutinaa". Martin laulu on parhaimmillaan, yhtyeen soundi täyteläinen - kuunnelkaapa vaikka kitarariffejä - ja sovitukset oivaltavia. Tekstit ovat taattua tavaraa - välillä ei tiedä, ovatko riimit raivostuttavia vai nerokkaita, mutta kylmäksi ne eivät jätä.

Ja vaikka yksittäiset laulut ovat pitkiä, ne eivät ole puuduttavia, ja kokonaisuus on klassisen LP:n mittainen. Voi olla, että tämä on se levy, johon sadan vuoden päästä palataan kun kerrotaan Eppu Normaalista, koska tämä ei ehkä avaudu heti mutta kestää kulutusta. Jätin tämän itse väliin kun se ilmestyi, koska olin niin pettynyt "Valkoiseen kuplaan" ja kyllästynyt Eppujen megastatuksen kasvuun, mutta sittemmin se on löytänyt tiensä levyhyllyyn ja ennen kaikkea vallannut yhä suuremman osan Eppudiggailustani.