tiistai 16. elokuuta 2011

139. Gov´t Mule: High & Mighty (2006): Tavaraa tiskiin tinkimättömällä tyylillä

Vaikka olen kuluttanut popmusiikkia systemaattisesti yli kolmenkymmenen vuoden ajan, ja koko ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti etsinyt uusia suosikkeja, ovat viimeiset kolme-neljä vuotta olleet sikäli käänteentekeviä ja uusia, että olen tutustunut netin tuomiin mahdollisuuksiin kuulla uutta kiinnostavaa kamaa - laillisesti. Niinpä olen tämän tästä törmännyt artisteihin ja bändeihin, jotka ovat toimineet hyvinkin kauan mutta aikaisemmin pysyneet minulle tuntemattomina.

Yksi tyypillinen esimerkki on tämä Gov´t Mule, joka on toiminut jo 90-luvun alkupuolelta asti, tehnyt kai kymmenkunta albumia ja kaiketi saavuttanut jotain suosiotakin, ainakin yhteistyökumppanien nimistä päätellen, mutta joka minunlaiselleni levynkerääjälle on pysynyt pimennossa - kunnes jostain syystä törmäsin siihen jotain muuta bändiä tsekatessani (ehkä Drive-By Truckerseja, Derek Trucks Bandia tai Black Crowesia, jotka kaikki tavallaan ovat samaa genreä), ja olin heti ensikuulemasta asti vakuuttunut.

Periaatteessa tämä on "tavallista" raskaahkoa bluespohjaista amerikkalaista rockia, kitarapohjaista vaikkakin muillakin soittimilla höystettyä, joten pahimmassa tapauksessa tämä voisi olla jopa puisevahkoa - mutta "massasta" tämän menon erottavat ainakin seuraavat asiat: Ensinnäkin laulaja-kitaristi Warren Haynesin ääni, oikein kunnon ahdettu rocksellainen, toiseksikin sävykäs soitto (jykevää jyrää, mutta ilmavia sovituksia ja mielikuvitusta) ja kolmanneksi jopa asiapitoiset sanoitukset, joita tukevat ovelat sävellykset.

Bändi rokkaa (aloitus "Mr. High & Mighty"), gruuvaa funkisti ("Like Flies"), hidastelee/herkistelee ("Brand New Angel" ja juureva "Child Of The Earth"), ja heittää peliin jopa reggaehymnin ("Unring The Bell"), joka on parhaita viime vuosina kuulemiani biisejä - joka sekin sisältää terävää kitarointia mausteena. Bändiltä on myöskin taannoin julkaistu dub-albumi (!...) Kappaleet ovat pitkähköjä, ja antavat tilaa instrumentalisteille - mutta ne eivät silti ole tylsiä, ja äänikuva on tiukka ja lihaksikas mutta miellyttää korvaa. Tavarat lyödään tiskiin tinkimättömällä tyylilla, ja ainakin meikäläinen on vakuuttunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti