Vaikka olen kehunut Kinksit ja Ray Daviesin tässä blogissa jo aikaisemmin, tekee mieleni vielä todeta heidän pitkän uransa olleen vielä kaiken lisäksi huomattavan korkeatasoinen vuodesta toiseen. Vaikka sekä kriitikot että minä tiedämme, että bändin tekeleistä löytyy myös välitöitä, on kovaa kamaa syntynyt niin 60-, 70- kuin 80-luvuillakin - ja sooloplattoja vielä viime vuosilta.
Tämä levy sijoittuu Kinksin diskografiassa myöhäisempään päähän, vaikka bändi jatkoikin vielä ainakin kymmenen vuoden ajan, ja oli samalla eräänlainen "comeback" - vaikka he eivät olleetkaan olleet välillä missään, taisi levyn hitti "Come Dancing" olla ainakin koti-Englannissa ensimmäinen sellainen moniin vuosiin. Se onkin torvineen ja kaikkineen sekä kaunis pikku tarina että kunnon poplaulu, eli kaikilla tavoin Kinks-klassikko, mutta ei tämän levyn ainoa tai edes paras sellainen.
Minun suosikkejani ovat "hevihymni" "Cliches of The World (B Movie)" sekä balladiosaston "Property" ja "Don´t Forget To Dance", mutta myös bändin rymistelypuoli toimii tällä kertaa (nimikappale ja "Labour Of Love"). Ainoa osa joka minusta jää alle Kinks-keskiarvon on velipoika Daven rypistys "Bernadette", joka ei oikein yllä hänen parhaiden hetkiensä tasolle.
Kinks on sikäli vähän hämmentävä bändi, että se ei koskaan ole ollut mitenkään virtuoosimainen soitoltaan, Ray Daviesin ääni on - no, persoonallinen, ja sovituksetkin ovat joskus menneet vähän sinnepäin. Biisimateriaalikin on aina välillä keskinkertaista - joskin niitä klassikoitakin riittää joka platalle. Kokonaisuuden laadukkain osa taitavat olla Rayn oivaltavat tekstit, joiden esittämistapa teknisistä rajoituksista huolimatta on jotenkin vastustamaton. Ja räimehän näiltä herroilta sujui pyynnöstä ja ilman...
Käännöskirjallisuuden kurimuksesta
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti