lauantai 13. huhtikuuta 2013

198. Dan Hylander & Raj Montana Band: Calypso (1983): Nuoren idealistin soundtrack

Kun löysin Dan Hylanderin alkuvuodesta 1983, hänen musiikkinsa oli kaikkea sitä, mitä nuori idealistinen musiikkifriikki saattoi toivoa; siinä yhdistyivät aatteen ja tunteen palo - mutta ei mitenkään ylipoliittisella tavalla, biisit ja etenkin tekstit olivat minusta loistavia ja bändi soitti kuin unelma. Niinpä tämä samana keväänä ilmestynyt albumi olikin ainakin sen kesän ja seuraavan (abi)vuoteni soundtrack.

Dan Hylanderin "kapinaromantiikka" oli se juttu, joka ensin minut koukutti - mutta vaikka hän onkin eräänlainen ruotsalaisen laululiikkeen tuote, hän ei sortunut saarnaamiseen tai puoluepolitiikkaan niimkuin useimmat muut liikkeen tähdet, vaan puhui ja puhuhtteli yksilötasolla. Tämän hänen valveutuneemman linjansa uljain tuotos on tämän levyn "Vildrosor o tistlar", hymni sille, miten kapina ei kuole vaikka muuttaisikin muotoaan. "Sieluissamme emme ole ikinä leikanneet hiuksiamme" - vapaa käännös ei tee oikeutta laulun sanomalle.

Levyn B-puolelta löytyy pieni "laulusarja" jossa esiintyvät hänen eräänlainen alter egonsa Silver, kaihomielinen kulkuri, ja punatukkainen Maria, joka on kokenut kovia - ja ainakin tämän levyn perusteella tarinalla on onnellinen loppu, "I hemlighet" on yksinkertaisesti yksi parhaista ruotsiksi tehdyistä rakkauslauluista, ja "Maria utan man" ja "Vykort, vykort" muuten vain hyviä biisejä. Levyn aloitus "Längtans blå hotell" on komea hymni sekin, ja "Brinner än" vetävä rockbiisi - joka myös edustaa erästä herra Hylanderin erikoisuutta; hän tekee coverbiiseistä omiaan laatimalla niihin täysin uudet tekstit; tässä tapauksessa Elviksen ohjelmistosta napattu "Burning Love" saa napakan luennan.

Raj Montana Bandin soinnissa sekä urut että kitarat saavat ansaitsemansa tilan - ja koska bändi samanaikaisesti oli myös Py Bäckmanin komppiryhmä ja keikat heitettiin yhdessä, ovat naisäänetkin tärkeissä sivuosissa. Itse muistan keikan Korsnäsin nuorisoseurantalolla lokakuulla 1983 - kombo oli Ruotsin parhaan livebändin maineessa, ja itse olin onnesta soikeana. Mutta siinä kun jotkut muut teini-iän suosikit ovat haalistuneet, tämän yhtyeen loiste on tallella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti