tiistai 1. huhtikuuta 2014

243. Gov´t Mule: Life before Insanity (2000): Sähköisiä sinisäveliä

Harvassa ovat ne muusikot tai bändit, joien koko tuotanto olisi järjestään niin laadukasta ettei tarvitsisi kiinnittää huomiota esim. kappaleen tai koko levyn vaihtamiseen kesken kuuntelun, mutta Warren Haynes ja kumppanit eli Gov´t Mule hoitavat tämän teeman juuri kuin pitääkin, levyttäen sopivin väliajoin lisää "ajattelevan miehen juurisoittoa". Vuoden 1995 debyytistä viimevuotiseen "Shout":iin kaikki levyt ovat olleet vähintään tyydyttäviä, ja jotkut suorastaan loisteliaita.

Perusresepti on pysynyt samana - bluespohjaista rockia, jossa annetaan tilaa sooloille ja jammailulle, mutta jonka pohjana on kunnon sävellystyö. Bändi - alunperin trio, sittemmin myös koskettimilla vahvistettu - soi kuin unelma, sovitusten dynamiikka on hieno ja Warren Haynes on paitsi kitaristivelho myös oiva biisintekijä ja erinomainen laulaja. Tämä bändin kolmas studiolevy on nimenomaan sitä itseään - oikeaa musiikkia oikeilla soittimilla.

Nopeammat biisit joko funkahtavat kevyesti, kuten aloitus "Wandering Child" tai kulkevat suoraviivaisemmin kuten "Bad Little Doggie", kun taas esimerkiksi "World Gone Wild" on esimerkki dynamiikasta, jossa jopa tempovaihtelut tuntuvat perustelluilta. "Lay Your Burden Down" omaa levyn koukuttavimman kertosäkeen, kun taas "I Think You Know What I Mean" yhdistää heviyden, bluesin ja tietyn räkäisyyden ilmavuuteen. "Tastes Like Wine" on esimerkki sellaisesta pidätellystä voimasta, josta tehdään mestariteoksia silloin kun ymmärretään rakentaa tarina akustisesta alusta sähköiseen paisutukseen.

Haynes kumppaneineen eivät pelkää soittoajan venyttämistä - yksikään Mulen albumi ei taida olla alle tunnin pituinen - mutta aika ei silti käy pitkäksi, koska sävelet, sävy ja suullinen esitys kestävät koko matkan. Tyyliä ja taitoa löytyy joka lähtöön - nämä sähköiset sinisävelet ovat (anteeksi kliseemäinen ylisanani) ajatonta kamaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti