382. The Blues Band: Brand Loyalty (1982): Kahta en vaihda

Blues Bandin varhaistuotantoa tuli kuunneltua joskus 80-luvulla antaumuksella - yhdellä kaverilla oli pari levyä, ja nehän kulkivat kuin hullu puurolautasen äärellä - mutta sitten katettiin muita herkkuja. Kaverin kanssa tiemme erkanivat, ja itse löysin näiden versioiden alkuperäisten esitysten äärelle enkä enää niin välittänyt valkoisten brittiläisten tulkinnoista. Varhainen Manfred Mann ja Paul Jonesin ääni tosin pysyivät kuuntelulistalla…

...ja nyt, seestyneenä keski-ikäisenä, olen taas löytänyt Blues Bandin. Jossakin vaiheessa minulle valkeni sekin, että hyvät tulkinnat klassikoista aina ovat paikallaan, varsinkin kun nimenomaan bluesissa kaikki ovat aina laulaneet toistensa biisejä. Syksyn mittaan löysin ihan sattumalta bändin kaksi ekaa levyä, ja sitten tämän "Brand Loyaltyn", joka tällä hetkellä tuntuu niistä parhaimmalta.

Ensinnäkin Paul Jones on voimissaan - aloitusbiisi "Seemed Like A God Idea (At The Time)" rullaa vastustamattomasti, "Funny Money" vielä painokkaammin, ja huuliharppu soi maukkaasti. Toiseksikin, Dave Kellyn ääni sopii hyvin bändin sointiin vaikka vähän hennompi onkin -"Grits Ain't Groceries" on ehkä paras valkoinen tulkinta tästä klassikosta, "Oo-Oo-Ee" tihkuu tunnelmaa - ja herrojen vuorottelu on mukava lisä bändin muutenkin muhevaan sointiin. Ja soitto kulkee kuin juna. Varsinkin ripeämmät esitykset ovat todella maukkaita, ja laulajien ohella soittajatkin tuntevat taitonsa ja hyödyntävät niitä.

Mieleen tulee - ja tämän heitän nyt ilman mitään tarkempaa taustatietoa - että tämä bändi ja muutamat muut tekivät 80-luvun alussa samaa hommaa kuin Blues Brothers-elokuva, eli nostivat bluesin taas kunniaan 70-luvun hiljaisemman kauden jälkeen. Myöhemmin on ilmaantunut montakin oikein hyvää Blues Bandin konseptille rakentuvaa bändiä - omasta levyhyllystä mieleen nousevat ainakin amerikkalaiset Phantom Blues Band ja Mannish Boys, jotka ovat antaumuksella tuoneet esille vanhaa aarteistoa uusille korville.

Oli miten oli, minulle tämä bändi ja tämä levy toimivat täysin omalla painollaan. Tunnustan täten, vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen, että tämän brändin tunnistaminen ja sille uskollisuus ovat kovin mieluisia. Kahta en vaihda - The Blues Bandia, ja hyvää musiikkia yleensä.