tiistai 3. marraskuuta 2009

67. Seal: Soul (2008): Klassikoita kunnioittaen vaan ei kopioiden

Jossakin vaiheessa musiikkidiggarin uraani olisin ehkä empinyt hehkuttaa tämän levyn hyvyyttä, vaikka luultavasti olisinkin pitänyt siitä. Ensinnäkin Seal on sen tyypin artisti, jota nuorempana ja ehdottomampana olisin vierastanut. Toiseksikin, tämäntyyppinen coverlevy on usein tapa yrittää pelastaa luisuun lähtenyt ura – tai esim. käyntikortti AOR-markkinoille. Ja kolmanneksi, kappalevalikoima edustaa aika kulunutta otosta soulin klassikoista – vähän omaleimaisempi valikoima olisi ehkä ollut diggarin mieleen.

Todettuani tämän, minun on myönnettävä että tämä on hemmetin hyvä levy, ajatonta kamaa joka tulee kuulostamaan hyvältä vielä kauan. Ensinnäkin Sealin ääni on loistava – juuri tämäntyyppinen musiikki sujuu häneltä kuin luonnostaan. Toiseksikin, juuri hänen tapauksessaan, kun oma tuotanto joitakin poikkeuksia lukuunottamatta on ollut soundia enemmän kuin sävellyksiä, tällainen otos mustan musiikin klassikoita on oikein hyvä valinta. Ja soulmusiikkihan on aina ollut tulkintaa – harvassa ovat ne artistit, jotka ovat esittäneet ainoastaan omaa kamaa, ja monista hiteistä jokainen sukupolvi saa uudet versionsa.

Ja vaikka jotkut lauluista onkin jo tulkittu henkihieveriin, useimmat näistä versioista ovat oikein hyviä, nimenomaan koska ne päivittävät klassisen soundin tähän päivään, ilman ylimääräristä kikkailua esim. tempoilla tai rakenteilla, ja ennen kaikkea koska paitsi ääni myös tulkinnat ovat niin hyviä.

Mitä kappaleista voi sanoa? Avaus, Sam Cooken ”A Change Is Gonna Come” nostaa tässäkin versiossa ihokarvat pystyyn, ja kun perään heitetään ”I Can´t Stand The Rain” ja ”It´s A Man´s Man´s Man´s World”, allekirjoittanut on ihan banaaneina. Itse asiassa en voi sanoa tästä kokoelmasta muuta, kuin että ”Stand By Me” ei alkuperäisenäkään jostakin syystä koskaan ole oikein uponnut, eikä tämäkään versio muuta asiaa. Minun henkilökohtainen suosikkini on ”Here I Am (Come And Take Me)”, jonka alkuperäisversiota en ollut kuunnellut puhki.

Ja vielä – tämäkin levy kestää soittoa milkein missä tilanteessa tahansa. Juhlissa, autossa, työn taustalla, nukkumaan mennessä... tai vaikkapa silloin, kun joskus voi heittäytyä sohvalle hiljaisessa talossa, sammuttaa kaikki valot, häivyttää muut äänet ja antaa musiikin soida.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti